Miika Nousiainen: Ratakierros
Otava, 2024
Lopultakin minäkin sain käsiini Miika Nousiaisen autofiktiivisen Ratakierros-romaanin. Tosin minua(kin) hieman epäilytti kokonainen romaani juoksuharjoittelusta. Aika tylsää, vai mitä? Siitäkin huolimatta, että minulla on hieman kokemusasiantuntijuutta yleisurheilusta. Olen jopa hetken aikaa harjoitellut joukkueessa, jonka tähtäimenä oli 18-vuotiaiden 4 x 100 metrin SM-kisat. Mutta Nousiaisen päämatka onkin 400 metriä. Tappomatka, ehdottomasti. Se on aikuiselle suurin piirtein sama, kuin teinille 300 metriä. Ja voin kertoa, että et tiedä, mitä tuska on, jos et ole synnyttänyt ilman kivunlievitystä tai juossut 300 metriä vatsa täynnä… Nousiainen itse tosin on sitä mieltä, että 400 metrin maine on todellisuutta pahempi, tiedä häntä sitten.
Mikä parasta, aloittaessani kirjan lukemista en tiennyt, miten Miika Nousiainen onnistui tavoitteessaan eli kuinka hänen käy kahden vuoden harjoittelun jälkeen Göteborgin MM-kisoissa ja juokseeko hän siellä suomenennätyksen. Eli olen onnistunut välttelemään julkisuudessa mahdollisesti kerrotut tulokset 😊
Kirja on kerta kaikkiaan riemullista luettavaa. Ja siinä käsitellään todellakin hyvin paljon kaikkea muutakin kuin juoksemista. Oikeastaan ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Nousiaisella on ilmiömäinen ja viihdyttävä kyky eksyä aiheesta ja rakentaa aivan uskomattomia aasinsiltoja. Vai miten muka Kauniit ja rohkeat, ranskalainen parveke tai sosiologian rankiteoria liittyvät 400 metrin juoksuun? Hän saa myös aikaan vaikuttavan monologin aikaan muun muassa termeistä ”tahtotila” tai ”hyssykät”.
Kirjaa lukiessa nauroin useasti ääneen (häiritsevästi kuulemma). Ihailen todella paljon Nousiaisen kykyä sanailla kepeästi ja osuvasti. Olemme Miikan kanssa samaa ikäluokkaa ja meillä on myös samantapaiset poliittiset mielipiteet ja osin taustakin – myöskään näiden aihepiirien käsittely ei häirinnyt lainkaan. Eikä häirinnyt suorat sanat Selänteen pariskunnastakaan, päin vastoin.
Suosittelen tätä romaania myös muille kuin juoksemisesta kiinnostuneille. Voi olla, että ryppyotsaisille tosikoille romaani on liikaa – huumorin (hyvän tai huonon) ystävät lienevät parasta kohderyhmää. Jos olisin kerennyt lukea Ratakierroksen ennen Blogistania-äänestystä, niin olisin sijoittanut tämän kotimaisen kirjallisuuden sarjassa heti toiseksi Hotakaisen Helmin jälkeen – ja Helmi olisi ansainnut ykkössijan todennäköisesti vain aiheensa vuoksi.
-Taru-
Vastaa