Mediapinta, 2025
Huomenna minun on mentävä on Pohjois-Karjalaisen monitaiteilija Virpi Erosen kuudes ja uusin runokokoelma. Minulle tämä on ensimmäinen, mutta tuskin viimeinen. Runot osuvat ja koskettavat.
Tässä eräs erittäin paljon resonoiva pätkä runosta Suljen mökkini oven hiljaa:
”Havahdun vahvaan ymmärrykseen,
etten olekaan se,
mitä lapsuuteni kertomus minusta kertoi,
mihin kasvoin aikuisena
ja mihin ahtaaseen ja valmiiksi kudottuun
muottiin itseni sujautin”
Tämä Äiti sanoi on erityisen ihana:
Ӏiti sanoi,
kirjoita uusi runo
Entiset jo luettu
ja seuraavan maan
huomen pian saapuu
Uusia kaipaan
On vielä hetki aikaa
Ja minä kirjoitin
Viisi ja kuusi ja kirjankin
Äiti sanoi,
näitähän lukee
vaikka moneen kertaan
Ja hän hymyili
Kirjat jo kuluneet,
sivut irti ja kannet rullalla
Ja äiti sanoi,
luethan niitä ääneen sitten,
kun olen poissa
Minä kuuntelen, sydämessäsi”
Uskon, että Virpin runot ja runokirjat ovat myös juuri sellaisia, mistä runojen lukeminen on hyvä aloittaa, jos siitä ei ole vielä paljon kokemusta. Runoja ihan tavallisille ihmisille. Kuten hän kirjoittaa Runoni-runossaan (lainaan runosta kahta eri kohtaa):
”Runoni ovat vanhanaikaisia
En kehittele hienoja metaforia
En käytä ihmeellisiä sanoja”
”Haluan olla yksinkertainen
Ymmärtää itse
ja antaa helppoutta
Edes hetken”
Huomenna minun on mentävä ottaa myös voimakkaasti kantaa tähän nykyiseen maailmanmenoon:
Nykypäivän hidas holokausti
”Me arvioimme sinun tarpeesi
Oletpa nuori tai vanha, lapsi tai aikuinen
Me tiedämme mitä
sinä tarvitset
ja mihin olet oikeutettu
Myös hallituksessa he sen tietävät
Täysistunnoissa tekevät
samanaikaispalvelutarpeenarviointia
sujuvasti koko Suomen kansalle
Vastailevat kyselytunneilla jotain,
kun eivät muutakaan keksi
Sosiaalipalvelulaki turvaa sinulle
jonon puhelinpalvelussa
Terveydenhuoltolaki antaa sinun
soittaa omahoitajalle,
joka ei koskaan soita takaisin
Palvelussamme on ruuhkaa
Voit jättää takaisinsoittopyynnön
painamalla yksi
Ei äiti sitä osannut
Eikä isä
Missä ne numerot ovat, isä kysyi
ja me etsittiin ne yhdessä
Seuraavana päivänä yritti uudestaan
Kun on jo sokerit kahdessakympissä eikä reseptiä
Huimaa ja äitikin oksentanut kaksi kuukautta
Kun ei ole lääkäreitä
Eikä hoitajia eikä kukaan vastaa puhelimeen
Hoitotakuu kolme kuukautta
tappaa ison osan ikäihmisistä
Se kai se tarkoitus onkin
Nykypäivän hidas holokausti”
Ja lopuksi vielä:
Kun kuolen
”Kun kuolen
Jos olet siinä
Silitäthän hiuksiani”
Muita runokokoelma-postauksiani:
Maistan jo sinut sieluni kielellä
Vanhuus ei tule kello kaulassa
-Taru-
Vastaa