Ruotsinkielinen alkuteos Tranorna flyger söderut, 2024
Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom
Tammi 2025
Tätä Kurjet lentävät etelään-kirjaa jouduin odottamaan kirjastosta melko pitkään. Teos on ilmeisen suosittu – ja kovin kehuttu myös. Kirja on teemaltaan vähän samantapainen kuin Gryttenin Päivä jona Nils Vik kuoli. Luin myös tuon hyvin paljon kehutun teoksen aiemmin tänä vuonna, mutta en tullut tehneeksi siitä blogipostausta. Itse pidin tästä Ridzenin Kurjet lentävät etelään-kirjasta enemmän.
Kirja kertoo vanhan miehen – Bon – viimeisistä elinkuukausista. Bo tavallaan juttelee vaimolleen Fredrikalle, joka asuu laitoksessa pitkälle edenneen muistisairauden vuoksi. Bon kertomat tapahtumat ovat luettavissa myös kotihoidon lyhyissä merkinnöissä.
Kuten ikäihmisille usein käy, myös Bon elinpiiri on kaventunut hyvin pieneksi ja hän tuntee menettäneensä miltei kaiken itselleen tärkeän. Tärkeintä tämän hetkisessä elämässä on Sixten-koira, minkä kylläkin Bon elämän toinen tärkeä henkilö – ainoa poika Hans – uhkaa viedä pois. Kotihoidon työntekijöiden käynnit rytmittävät päivää – osa heistä on Bolle mieluisia, osa ei. Syöminenkään ei hirveästi innosta, peseytymisestä puhumattakaan ja puhelut vanhan ystävän Turen kanssa ovat päivien harvoja kohokohtia. Vierailut rakkaan vaimonkaan luona eivät kiinnosta – Bon mielestä Fredrika on enää kuori, jonka sisältä Fredrikan henki on jo aikaa sitten poistunut.
Bo käy viimeisten elinkuukausiensa aikana läpi elämäänsä; hankalaa suhdetta isäänsä, muistoja äidistään, avioliittoaan ja ystävyyttään Turen kanssa. Myös koirat ovat olleet hänelle aina tärkeitä.
Lieköhän kirjan kuvaus kotihoidon toiminnasta Ruotsissa todenmukainen? Jos on, niin sitten naapurimaassa asiat ovat paljon paremmalla tolalla kuin täällä meillä.
Pidin kyllä kirjasta paljon, vaikka en ehkä pidä sitä aivan kaiken hehkutuksen arvoisena. Saattaa johtua ihan vain siitä, että kirjan teemat ovat hyvin konkreettisesti läsnä arkipäivässäni. Lähelläni on koko ajan ikäihmisiä, jotka kipuilevat vanhenemisen, itsemääräämisoikeuden vähenemisen, asioista ja ihmisistä luopumisen ja varmaankin myös menneisyytensä kanssa. Ja tässä ympäristössä tulee väistämättä miettineeksi myös omaa vanhenemistaan. Noinkohan sitä osaa suhtautua vanhenemiseensa yhtään sen viisaammin kun sitä on jo etukäteen paljon miettinyt?
-Taru-
Vastaa