Toimittaneet: Marko Korvela, Sanni Purhonen ja Miia Toivio
Työväenkirjaston ystävät ry, 2025
Olen ikuisesti kiitollinen Työväenkirjaston ystävien Kapinarunokeräykselle ja ikävä kyllä myös maamme nykyiselle hallitukselle, siitä että löysin vuosikymmenien tauon jälkeen takaisin runojen kirjoittamisen pariin. Samalla myös runojen lukeminen lisääntyi kohdallani huomattavasti.
Viime vuonna eli 2024 kapinarunokeräys järjestettiin jo kymmenennen kerran. Kerroin siitä viime syksynä täällä. Ja hieman myöhemmin julkaisin oman kapinarunoni. Osallistuin keräykseen/haasteeseen kahdella runolla, joista toinen oli lyhyempi, Kapina-tanka:
”Mennyttä kaikki:
aikuisopintotuki
asumistuki
ansiosidonnainen
hyvinvointivaltio”
Pidempi Menkää töihin – kapinarunoni valittiin sekä esitettäväksi vuoden 2024 Kapinarunoillassa että julkaistavaksi tässä Kapinaruno X-antologiassa. Nyt kun olen saanut julkaistun antologian käsiini, ymmärrän hyvin, miksi tankaani ei valittu. Teokseen valitut runot ovat pitkiä – monelle ei riitä yksi sivu.
En valitettavasti tullut osallistuneeksi vuoden 2025 kapinarunokeräykseen. Kaikille aiheesta kiinnostuneille tiedoksi, että tämän vuoden Kapinarunoilta järjestetään 14.11.2025 – siellä pääsee kuulemaan tämän vuoden parhaiksi arvioidut kapinarunot. Yritän olla ensi vuonna mukana!
Tähän postaukseeni valitsin yhden minua eniten liikuttaneen runon Kapinaruno X-antologiasta, Kirsti Korhosen Minä ja Daniel:
Äiti täällä me olemme
minä ja Daniel.
Kiipesimme kiven päälle
jotta näet paremmin meidät,
se on valkea kuin hiekka rannalla
jossa kävimme ennen kuin sota alkoi.
Äiti emme löytäneet kotiin
Daniel itkee, hänellä on nälkä.
Menimme takaisin koululle eikä sitä ollut enää,
paikalla oli vain kuoppa.
Etsimme kotia ja sinua, mutta löysimme vain
röykkiön kiveä, jota traktori tasoitti.
Äiti voisitko jo tulla
olemme odottaneet sinua kauan
ainakin kolme yötä. Minua väsyttää
Daniel ei itke enää, olemme kumpikin ihan hiljaa,
etteivät koirat löydä meitä, ne purevat äiti.
Löysin tänään vesipullon, joimme sen
Danielin kanssa, mutta ruokaa emme löytäneet.
Meillä kummallakin on kova nälkä.
Äiti – aurinko paistaa kuumasti,
en jaksa kantaa enää Danielia.
etsin varjopaikkoja, mutta niitä
ei ole, puut ovat kaikki kuolleet.
Miksi ne seisovat hiekassa juuret ylöspäin?
Äiti luoksemme tulee ihmisiä
niillä on valkea pussi.
Daniel pääsee pussiin lepäämään.
Äiti yritin lähteä Danielin kanssa
mutta ne veivät hänet muualle.
Äiti minua viedään auton lavalle leirille
etsin sinua, toivon, että löydän sinut siellä.
Äiti mikä on pakolainen, olen nyt sellainen.
Minähän olin vasta äsken koululainen.
Kapinaruno X-antologia on saatavilla ainakin Työväenliikkeen kirjastosta.
-Taru-
Vastaa