Otava, 1990 (ensimmäinen painos ilmestynyt 1974)
Olen hyvin iloinen siitä, että Janne Tompuri huomasi kirjoittamani blogipostauksen hänen aforismikokoelmastaan. Tompuri nimittäin vinkkasi postauksen kommenteissa hyvistä aforismi-kokoelmista. Yksi niistä oli tämä jo vuonna 1974 julkaistu Maailma on sana. Ilman selkeää vinkkiä olisi tuskin tarttunut näin “vanhaan” teokseen. Kokoelma on vain kaksi vuotta nuorempi kuin minä itse – eli melko vanha…
Bonuksena tämän postuumisti julkaistun kokoelman lopussa on vielä Hannu Mäkelän jälkisanat, joissa hän kertoo paljon Parosesta. Parosen tarina joiltain osin inspiroi myös minua – kirjoittamisen voi aloittaa vasta viisikymppisenä ja kouluttamattomanakin.
Suurin osa Parosen aforismeista sopii hyvin tähänkin päivään. Todennäköisesti paremmin kuin kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten. Ja osa on suorastaan profeetallisia. Samuli Paronen oli aina köyhän asialla ja puolella. Kokosin tähän laajasta aineistosta omia suosikkejani:
“Oleskelun hinta tässä maailmassa nousee joka hetki. Siinä on jotain perin luonnotonta.”
“Missä hyvinvointi mekanisoituu, siellä pahoinvointi ruumistuu.”
“Raha ei tuo täällä onnea rahattomille.”
“Yhä useampien on tehtävä yhä tehokkaammin töitä voidakseen ostaa oikeuden tehdä jotain muuta.”
“Rikkaan on helpompi antaa köyhälle armo kerran päivässä kuin suoda hänelle ihmisoikeudet.”
Arvasikohan Paronen, miltä näyttää Suomi 2020-luvulla:
“Jos tässä maassa olisi vallassa fasismi, suhtautuisivat useimmat suomalaiset siihen torjuvammin.”
“Kun maata rakastaa – tarvitseeko sitä aina vihata jotakuta?”
Sota-ajat olivat Parosenkin aikaan aika lähellä:
“Vanhat tekevät sodat nuorille. Sodat tekevät nuorista vanhoja.”
Vallasta:
“Kun omistaa on millä alistaa.”
“Valta turmelee myös ne joilla valtaa ei ensinkään ole.”
Minä sain hyvän vinkin tähän kokoelmaan. Toivottavasti joku bongaa tämän minun vinkkini.
-Taru-
Vastaa