Anna-Mari Kaskinen: Hyvin säilynyt. Aarteita vanhuuden varalle

Kirjapaja, 2025

 

Hyvin säilynyt on Suomen tuotteliaimman runoilijan Anna-Maija Kaskisen uusin runoteos. Teoksen runoissa “kerätään aarteita elämänkaaren varrelta”. Tämä on todennäköisesti ja muistaakseni ensimmäinen kokoelma, jonka olen  häneltä lukenut. Kaikki me varmaan olemme kuitenkin törmänneet hänen yksittäisiin runoihinsa. Ja virsiin. Esimerkiksi virsi Herra, kädelläsi on Anna-Mari Kaskisen sanoittama.

 

Hyvin säilynyt-kokoelman kansi on todella herkullinen ja kutsuva. Tehtäväni (ja miksei tietenkin myös ikäni) vuoksi aihepiiri – vanheneminen ja vanhuus – on varsin tuttu.

 

Tässä muutamia suosikkejani kokoelmasta:

 

Ikääntymisneuvoja

 

Vanhuus

– vapautta olla sitä

mitä oikeasti on.

Menneisyyden kanssa

rakentaa voit sovinnon.

Tunnet riemun, tunnet kivun,

toiveet rauenneet.

Kääntää voit jo uuden sivun.

Vapauteen matkaa teet.

 

Ilon löysit, surun kestit,

menetyksen kivun koit.

Hyvin läpäisit ne testit.

Todistuksen saada voit.

Kaikki kääntyy paremmaksi.

Toisia voit auttaa nyt.

Ikääntymisneuvojaksi

olet pätevöitynyt.

 

 

Hänkö katosi?

 

Hänkö katosi?

Ei.

Elämä patosi

hänen eteensä kiviä

monta riviä

eikä niiden takaa näy,

missä hän tänään käy.

Ehkä hän kulkee muistoissa

lapsuutensa puistoissa.

Evakkomatkaa

hän vielä jatkaa.

Jos puhut samaa kieltä,

ehkä hän tulee

takaisin sieltä.

 

 

Turhaan emme kohtaa ketään

 

Turhaan emme kohtaa ketään.

Toisia vierelle lähetetään,

jotkut toivon kantajiksi,

jotkut ilon antajiksi,

jotkut vain olemaan hiljaa.

 

Turhaan emme kohtaa heitä,

arkipäivän enkeleitä.

Tulee syksy, tulee kevät,

jotkut hetken levähtävät,

jotkut jo leikkaavat viljaa.

 

 

Kaskisen runot ovat hyvin helposti lähestyttäviä ja ymmärrettäviä. Ei ihme, että ne ovat niin suosittuja. Näitä uskaltaa suositella heillekin, jotka eivät yleensä runoja lue. Muita helposti lähestyttäviä runokokoelmia ovat muun muassa Leena Yliportimon Haikuja ja hetken kaikuja, Virpi Erosen Huomenna minun on mentävä ja Tuuli Kallion Unohtanut en ole. Jos taas niin sanottu vanhuus runojen aihepiirinä kiinnostaa, niin voin suositella vaikka Risto Kormilaisen Vanhuus ei tule kello kaulassa – teosta.

 

 

-Taru-