**Artikkeli sisältää mainoslinkin, se on merkitty **-merkillä.
Gummerus, 2025
BookBeat-äänikirja julkaistu 2.10.2025
Lukijana Juhani Rajalin
Jos aiot lukea ensi vuonna yhden ainoan tietokirjan, niin suosittelen painokkaasti, että se olisi tämä Pitkä vuoro. Suosittelen tätä varsinkin kahdelle ihmisryhmälle. Ensinnäkin kaltaisilleni “sinisilmäisille” höpsöille, jotka elävät näköjään laput silmillä uskoen pääosin hyvää tästä Suomeksi nimetystä lintukodostamme. Ja toisekseen, niille “maahanmuuttokriittisille”, jotka uskovat maahanmuuttajien tulevan tänne työtä vieroksumaan ja elämään helpoilla sosiaalituilla.
Pitkän vuoron kuuntelin äänikirjana BookBeatista, koska kuuntelemme puolison kanssa välillä yhdessä kirjoja, jotka meitä molempia sattuvat kiinnostamaan. Tämä on sellainen. Ja Juhani Rajalin on paras mahdollinen lukija tälle kirjalle. Hänen ääntään olemme tottuneet kuulemaan usein asiapitoisissa yhteyksissä.
Paavo Teittinen on palkittu Hesarin toimittaja, joka on pitkään tutkinut ihmiskauppaa ja työperäistä hyväksikäyttöä Suomessa. Hän kertoo tässä teoksessa, miten orjuus on maahamme juurtunut. Ei ole kysymys mistään yksittäistapauksista vaan törkeästä ihmisoikeuksia polkevasta pimeästä ja erittäin kannattavasta liiketoiminnasta, jota maassamme on näihin päiviin asti saanut melko vapaasti harjoittaa poliisin, oikeuslaitoksen tai poliitikkojen siihen pahemmin puuttumatta.
Tarina alkaa nepalilaisista ravintoloista ja jatkuu niin rakennus-ja siivousaloille kuin marjatiloille-ja metsiinkin.
Itseäni jännitti etukäteen siivousalaa käsittelevä osa. Minähän olen 20 vuotta työskennellyt puhtauspalveluissa eri tehtävissä usealla työnantajalla. Pelkäsin, että minulle kenties selviää, että olen tietämättäni tukenut ihmiskauppaa . Tällaista faktaa en huojennuksekseni kirjasta löytänyt, mutta ei se niin kaukaakaan liipannut…
Vuosituhannen vaihteen tienoilla nimittäin työskentelin jonkin aikaa valtakunnallisessa tunnetussa yhtiössä, joka sai tässä kirjassa melko paljon palstatilaa. Tuohon aikaan vielä valtaosa työntekijöistä – ainakin täällä itäisessä Suomessa – oli syntyperäisiä suomalaisia. Mutta nyt jälkikäteen ajatellen yhtiön toimintatavoissa oli jo tuolloin ruohonjuuritason työntekijää riistäviä elementtejä, jotka minäkin puusilmä havaitsin. Normaaleja lakiin ja työehtosopimukseen liittyviä korvauksia taisivat saada vain ne jotka niitä osasivat tiukasti vaatia, muilta saattoi jäädä saamatta…
Minulla on vuosien varrella ollut myös jonkin verran maahanmuuttajia työkavereina ja alaisina. Nyt kuunneltuani tämän Teittisen kirjan, ymmärrän paremmin joidenkin ihmisten reaktioita ja käyttäytymismalleja, joita olen tuolloin tapahtumahetkellä kovasti ihmetellyt.
Pitkä vuoro voitti tämän vuoden Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. En kyllä ihmettele sitä yhtään. Loistava kirja – voin suositella. JA me tosiaan aloitimme tämän kuuntelun jo ennen kuin Finlandia-ehdokkaat oli julkaistu. Yhteistä kuunteluaikaa on yllättävän vähän, joten hidasta on.
Tuossa ylempänä arvelin, että en olisi ihmiskauppaa tukenut. Mutta eihän se pidä paikkaansa. Kyllä olen tukenut. Sinäkin todennäköisesti olet. Me kaikki olemme. Työperäinen hyväksikäyttö on pesiytynyt maahamme ja näyttää olevan pysyvä ilmiö. Ja nykyisen hallituksen toimet vain lisäävät mahdollisuuksia toteuttaa sitä. On äärimmäisen vaikeaa elää niin, että ei tulisi tukeneeksi tavalla tai toisella tällaista epäeettistä toimintaa.
-Taru-
**Jos et ole vielä kokeillut BookBeat-palvelua, niin alla olevaa banneria klikkaamalla voit tilata 30 päivän ilmaisen kokeilujakson. Tarjous on heille, jotka eivät ole ilmaista kokeilujaksoa käyttäneet. Jos otat kokeilujakson tämän linkin kautta, saan minä siitä pienen korvauksen, mikä tukee tämän blogin ylläpitoa:
**
Vastaa