Ruotsinkielinen alkuteos Fly
Suomentanut Annamari Typpö
WSOY, 2025
Pako on jo kahdeksas osa ruotsalaista Ewert Grens/Piet Hoffmann -sarjaa. Ensimmäinen – Börge Hellströmin ja Anders Roslundin kirjoittama – osa Kolme sekuntia teki minuun valtavan vaikutuksen ilmestyttyään vuonna 2009 (Kolme sekuntia on myös sovitettu elokuvaksi. Ihan surkea, jos minulta kysytään.) Ensimmäisen osan jälkeen ilmestyivät vielä Kolme minuuttia ja Kolme tuntia. Kolme tuntia (2018) on merkitty jo kokonaan vain Roslundin kirjoittamaksi, koska Hellström menehtyi vuonna 2017. Vaikutti pitkään siltä, että siihen sarja loppuisi. Mutta onneksi Roslund jatkoi vielä; Sä kasvoit neito kaunoinen (2019), Levon hetki nyt lyö (2020), Mistä tunnet sä ystävän (2021), 100 prosenttia (2023) ja nyt Pako (2025). Pako on kuitenkin ensimmäinen sarjan osa, josta kirjoitan blogiin. Aiemmat osat kun ovat ilmestyneet aikana, jolloin tätä blogia ei vielä ollut.
Näiden kahdeksan osan kuluessa vähintäänkin omalaatuinen rikoskomisario Ewert Grens ja kovapintainen rikollinen Piet Hoffmann ovat tulleet hyvin tutuiksi. Kummastakaan persoonana en voi sanoa kovinkaan paljon pitäväni, mutta olen kuitenkin koukuttunut heidän tarinoitaan seuraamaan. Vähän samoin minun kävi aikoinaan niin ikään ruotsalaisen Liza Marklundin luoman hahmon Annika Bengtzonin kanssa; ei henkilönä mitenkään miellyttävä tai rakastettava, mutta kuitenkin niin tuttu ja mielenkiintoinen. Tai hänkin päätyi mielenkiintoisiin tilanteisiin aivan kuten Grens ja Hoffmannkin.
Pako on jatko-osa, jota en ehkä kuvitellut enää tulevan. Edellisen osan lopussa kummankin pääosa-hahmon asiat olivat sillä tolalla, että oli vaikea kuvitella heidän tarinoilleen enää oikein jatkoa. Mutta toisin kuitenkin kävi.
Piet on taas kerran joutunut vankilaan. Siellä jonkin aikaa istuttuaan samaan paikkaan ilmaantuu vanha tuttu vuosien takaa; jengipomo Pikkuveli jonka Isoveli on aikoinaan ennen totaalista katoamistaan ollut Pietin paras ystävä. Nyt Pikkuveli syyttää Pietiä veljensä katoamisesta ja uhkaa Pietin omaa perhettä. Pietin ainoa vaihtoehto on pako vankilasta ja selvittää, mitä Isoveljelle tosiasiassa tapahtui tuolloin vuosia sitten.
Pakoon hän tarvitsee ja pyytää apua (tässä vaiheessa jo entiseltä) rikoskomisario Grensiltä. Eikä tämä voi olla auttamatta – niin paljosta hän on Pietille velkaa.
Myös tämän kahdeksannen osan lopussa näyttää siltä, että jatko-osaa ei olisi tulossa. Mutta who knows? Jos yhdeksäs osa ilmestyy, sekin tulee lukulistallani olemaan.
Mikäli sarja on sinulle tuntematon, mutta kiinnostuksesi kuitenkin heräsi, niin suosittelen aloittamaan lukemisen ensimmäisestä osasta. Vaikka tarinat ovat itsenäisiä osia, on niissä kuitenkin selvä jatkumo ja parhaan lukukokemuksen saa, kun lukee ne järjestyksessä. Jos dekkarit, joissa on äärimmäisiä tapahtumia ja hurjaa toimintaa, ovat sinun mieleesi, niin sitten on myös tämä kirjasarja.
-Taru-
Vastaa