Sammakko, 2024

Kärpäshäiriö on tuotteliaan runoilijan Arto Lapin ilmestymisjärjestyksessään seitsemäs runokokoelma. Kokoelmia on kyllä tämänkin jälkeen ilmestynyt useita. Minulle tämä taitaa olla vasta toinen häneltä lukemani teos. (Mutta ei viimeinen.) Arto Lapin vuonna 2001 ilmestynyt esikoinen Ei perhonen siivistään tiedä on voittanut tavoitellun Runo-Kaarina-palkinnon.
Arto Lappi on tunnettu ennen kaikkea tanka-ja haikurunoistaan. Tankoja löytyy jonkin verran tästäkin kokoelmasta.
Kärpäshäiriö on yksi niistä runokokoelmista, joita voin varauksetta suositella myös aloitteleville runojen lukijoille. Sivujakin on maltilliset hieman yli 90 ja kirja on kooltaan pieni taskukirjakokoinen. Ja jo kansi on houkutteleva!
Tässä vielä totuttuun Tarun tapaan parhaita poimintoja kokoelmasta:
“Sillä tavalla
kuin räsymatto vasten
jalkapohjia,
lapsuus karhea, mutta
lämmin ja onnellinen.”
“Jos leikki ei
olekaan lapsen työtä,
vaan leikkiä.”
“Hän katsoo humalan pohjalta
kuin pieni lapsi,
jota koko ajan torutaan.
Pohjattomat silmät anovat:
antakaa minun paeta.
Ja he antavat. Kun
oli ensin ajanut terapiaan
koko perheen, kolme sukupolvea.”
“Pudonnut käpy
ei näytä roskalta
asfaltillakaan.”
“Turha tarjota murusia.
Sisälle eksynyttä varpusta
ei voi ruokkia kuin
lasin läpi näkyvä avoin taivas.”
“Vanhemmiten sen
ymmärtää, kovinta on
herkin, terävin
paperinohut viilto
muutamasta sanasta.”
“Kaukaiset tähdet,
joista etsimme suuntaa.
Harvoin, toisinaan
sen vahingossa arvaa.
Perillähän me täällä.”
Kokoelma on jaettu kahdeksaan osaan. Viimeinen osa on hieman erilainen kuin muut. Siinä on runoilijan antikvariaattitaustasta kumpuavia mietelmiä. Tässä pari näytettä niistäkin:
“Selattu korville, sivut teipattu,
selkämys liimailtu,
tekstiä yritetty pitää kasassa
vielä yhden talven yli.”
“Ominaista on,
että muste ei peitä.
Runoista löytää
kirkonkirjojen sijaan
todemmat sukulaiset.”
Tämä on muuten ensimmäinen tänä vuonna loppuun lukemani kirja – tulkoon vuodesta 2026 hyvä kirjavuosi!
-Taru-
Vastaa