Kirjastudio, 2005
Runoja etsiville-sarjasta löytyy kolmen tunnetun miehen kokoelmat: Eino Leinon, Aleksis Kiven ja J.H. Erkon. Kirjat ovat ilmestyneet jo yli kaksikymmentä vuotta sitten ja runot tietenkin vielä aika paljon aikaisemmin. Sarjan kirjat ovat näin maallikolle hyvä tapa tutustua näiden suurmiesten kirjoituksiin ilman, että täytyy kahlata läpi heidän kaikki teoksensa. Niin sanotusti parhaat on koottu yksien kansien väliin.
Näitä Eino Leinon runoja lukiessani ymmärsin ihan konkreettisesti, miten tärkeä rooli runoudella tosiaan on kielen uudistamisessa. Näistä vanhoista runoista löytyi sanontoja, jotka ovat tänä päivänä meille kaikille tuttuja. Esimerkiksi “ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista” tai “hyvä on hiihtäjän hiihdellä”.
Tottakai kokoelma sisälsi myös meidän kaikkien tuntemat Lapin kesän, Nocturnen ja Elegian. En lainaa niitä kuitenkaan tähän juttuun, vaan joitakin vähän tuntemattomampia:
Syystunnelma
Teit oikein ystävä ainoo,
kun luotani läksit pois.
Sun rintasi nuori ja lämmin
mun rinnalla jäätynyt ois.
Kas, maantiellä kalpea kukka
lumipälvestä nostavi pään.
Mitä vuottelet kukkani vielä?
On aika jo painua pään.
Tuhat aatosta sieluni tunsi,
sen vaan minä muistaa voin:
Oli tielläni kuihtunut kukka
ja sen peitoksi lunta ma loin.
Erotessa
Muistelen minä sinua:
satakielet soittelevat
yössäni hämärtyvässä.
Muistelet sinä minua:
lepinkäiset lentelevät
Pääsi päälle istumahan.
Muistelemme toisiamme:
kaksi kaunista kesällä,
kesälehti kolmantena.
Suvi-illan vieno tuuli
Suvi-illan vieno tuuli
huokaa vuoren alta,
hongikon polkua hopeoipi
kuuhut taivahalta.
Hiljaa huojuu, korven honka,
kaukana käkö kukkuu,
vaieten astuvi vaeltaja,
mielen murhe nukkuu.
Minulla lähtee lukulistalle myös Kiven ja Erkon Runoja etsiville-sarjan teokset. Mites, kiinnostaako sinua vanhempi runous?
– Taru –
Vastaa