
Hankimme vuodenvaihteessa museokortit. Toistaiseksi niiden käyttö on ollut valitettavasti aika vähäistä. Tämä Museo Elielin käynti maaliskuussa oli vasta toinen museokortti-käyntimme. Käytimme kortteja ensimmäisen kerran, kun kävimme tammikuussa Amos Rexissä. Se käynti oli pienehkö pettymys, enkä siitä tehnyt edes juttua blogiin. Pettymys sen sijaan ei ollut samalla reissulla tehty vierailu Suomen kansalaismuseossa. Ihana idea! Pieni museo kaikkien saavutettavissa vilkkaalla rautatieasemalla. Tuolloin siellä oli näytteillä Kyösti Kakkosen (Tokmannin perustaja) omistamia taidelasiesineitä. Tällä hetkellä 26.4 asti siellä on näytteillä Uliana Novakin maalauksia. Minullakin on toiveita päästä näkemään ne, koska meillä on suunnitteilla loppukuulle pistäytyä Helsingissä ohikulkumatkalla.
Mutta Museo Elieliin. Kuten nimestä voi päätellä, tämänkin rakennuksen on suunnitellut Eliel Saarinen. Me pohjois-karjalaiset olemme kutsuneet jo kauan rakennusta kaupungintaloksi tai kaupunginteatteriksi. Tällä hetkellä rakennuksessa toimii museon lisäksi tosiaan Joensuun kaupunginteatteri, Teatteriravintola Eliel sekä lipunmyyntipiste/museokauppa. Rakennus on sekä sisältä että ulkoa valtavan kaunis – melko epäkäytännöllinen tosin, minun mielestäni ainakin. Museonkin näyttelytilat levittäytyvät kolmeen kerrokseen.

Tätä yksityiskohtaa en ollut aiemmin tiennyt; rakennuksessa on ihan sen alkuaikoina toiminut myös Suomen Pankki. Niiltä ajoilta on tämä kassaholvikin:

Museo Elielin näyttelyt
Toisesta kerroksesta löytyy näyttely nimeltä Joki – Liikettä ja luontoa Pielisjoella. Näyttely alkaa vaikuttavasti valokuvaaja Jarno Artikan videoteoksella. Se on kuvattu Pielisjoella. Vai pitäisikö sanoa joessa – se on kuvattu kokonaan pinnan alla.

Ilmakuvaa 1930-luvun Joensuusta:

Vähän uudempi ilmakuva:

Kolmannessa kerroksessa on minua eniten puhutellut Karjalan neito-näyttely. Myös tämän artikkelin ensimmäinen kuva on siitä näyttelystä.

Tätä pukua on käyttänyt jäätanssija Susanna Rahkamo-Kokko:

Näyttelyssä on myös vähän pornompi osasto:



Eräässä huoneessa museokävijä pystyi omalla liikkeellään loihtimaan seinille kuvaa esiin:

Vierailla oli muutenkin lupa osallistua. Tältä näyttää esimerkiksi virtuaalitodellisuudessa minun oma karjalainen maisemani:


Henkilökohtaisesti minua vähiten kiinnostava näyttely oli Folkloristin kellari, vaikka sekin oli hyvin osallistava:



Museo Eliel on kaiken kaikkiaan ihan käymisen arvoinen paikka, jos Pohjois-Karjalassa matkailet (tai asut). Museomyymälä on pieni mutta laadukas ja palvelu on karjalaisen ystävällistä ja huomaavaista. Ja nyt saat vielä lisäbonuksen ja vinkin; lyhyen kävelymatkan päässä museosta Kauppakeskus Iso Myyn käytävällä on kaikkien vapaasti katseltavissa jo aiemmin mainitun valokuvaaja Jarno Artikan valokuvia. Tässä muutama maistiainen niistä:


Jarno on kuvannut paljon myös ikäihmisten perhekodeissa. Kauniita, elämänmakuisia kuvia!
Pohjois-Karjalasta puheen ollen, täällä kerron viime kesäisestä vierailusta Nunnanlahden (Juuka) kivikeskuksen näyttelyssä. Kivinäyttely on pysyvä ja jotain muutakin mukavaa on varmasti suunnitteilla myös tälle kesälle.
Kuopioon jos vie tiesi, niin Kuopion korttelimuseo on inspiroiva paikka.
Seuraavaa museo-tai näyttelyvierailua odotellessa.
– Taru –
Vastaa