Muistatteko huhtikuun alkupuolelta postaukseni Odotettu musiikkielämys? Taisin silloin vihjata, että huhtikuulle on luvassa vielä toinenkin kauan odotettu musiikkielämys. Tätä olenkin odottanut vaatimattomasti kuutisen vuotta. Ja vihdoin se toteutui!
Ensin hieman taustaa unelmastani. Näyttelijä Kiefer Sutherland on ollut minulle tärkeä henkilö oikeastaan melkein koko tämän vuosituhannen. Siitä lähtien, kun televisiosarja 24 alkoi pyöriä Suomessa. Se oli vuosikausia minun mielestäni kaikkien aikojen paras sarja – edelleenkin se on Top kolmosessa. Kaikki kaudet on tullut katsottua ties kuinka moneen kertaan. “Jack Bauer” on minulle lähes yhtä tuttu hahmo kuin puolisoni. Olin toki Kieferistä tietoinen jo aiemminkin (Young Guns, A Few Good Men, The Three Musketeers, kihlaus Julia Robertsin kanssa), mutta faniksi herkesin vasta Kaksnelosen myötä.
Kesällä 2019 sain korvanappiini tiedon, että Kiefer tekee myös musiikkia! Mikä on tarkemmin ajatellen ihan loogista – hypnoottinen ääni on hänen paras ja uniikein ominaisuutensa. Tunnistettava ja jäljittelemätön. Oletteko katsoneet Phone Booth – elokuvan? Se on Kiefer, se ääni puhelimen toisessa päässä.
Hän oli silloin kesällä 2019 ollut juuri e d e l l i s e n ä p ä i v ä n ä Helsingissä esiintymässä! Etsin välittömästi Youtubesta herran musiikkia ja totesin sen saman tien täsmälleen Tarun maun mukaiseksi. Hänen musiikkiaan voisi kuvata ehkä kantrihenkiseksi rokiksi ja minun sydämessäni on ollut aina oma pysyvä paikkansa kantrimusiikille. Voin vakuuttaa, että tuona heinäkuisena päivänä fanitukseni nousi ihan uudelle tasolle.
Siitä lähtien olen kyttäillyt lähes pakkomielteisesti Kiefer Sutherlandin harvojen kiertueiden aikatauluja. Suomessa hän ei ole tietojeni mukaan keikkaillut tuon vuoden 2019 jälkeen. Kun tämän vuoden helmikuussa julkaistiin Love Will Bring You Home-kiertueen aikataulu, varasin heti liput meitä lähimpänä olevalle keikalle. Eli Tukholmaan, Ruotsiin. Välimatkaa vain viitisensataa kilometriä ja meri.
Todella kauan odotettu musiikkielämys – keikkailta 22.4.2026
Ja lopulta tuo kauan odotettu ilta koitti. Keikkapaikka oli vaihtunut varauksen ja keikan välisenä aikana. Keikka oli Fållanin sijaan Debaser Strand-nimisellä klubilla. Emme myöhästyneet junasta, emme laivastakaan. Klubillekin löysimme tiemme. Kaikki hyvin. Sitten piti vain odottaa.
Lämmittelijänä toimi ihana irlantilainen Colin Andrew. Hän viihdytti yleisöä puolisen tuntia ja koska oltiin Ruotsissa, hän lauloi (ja laulatti) myös Dancing Queenin.
Sitten koitti yksi elämäni ehkä pisimmistä puolituntisista, kunnes Kiefer Sutherland bändeineen lopulta tuli lavalle. Ja hän oli juuri sellainen, juuri sen näköinen ja sen kuuloinen, kun olin ajatellutkin. Enkä edes pyörtynyt – sitä olin etukäteen vähän pelännyt.
Kiefer bändeineen veti todella hyvän keikan, jota sain onnekseni seurata ja kuvata eturivistä. Saimme kuulla sekä vanhaa että ihan uutta vielä julkaisematonta musiikkia. Minulla ei ole nyt sanoja kuvailla tätä kokemusta enempää, mutta tämä oli unelmieni täyttymys, usko pois.
Tässä alla joitakin kuvia ja videoita illasta:
Vanhempaa tuotantoa, This Is How It’s Done:
Uudempaa, liikuttavaa, See You On The Other Side:
Jos oikein muistan, niin edellisen kerran olen jotain fanituotteita ostanut teininä…
Jos Kiefer Sutherlandin musiikki ei ole sinulle lainkaan tuttua, niin käy Youtubessa tsekkaamassa joku näistä lempivideoistani: Something You Love, Shirley Jean tai I’ll Do Anything.
Siinä toteutui yksi suuri unelma! Jos Kiefer vielä saapuisi joskus Suomeen, niin menisin keikalle, mutta ulkomaan keikkoja riittää varmaan tämä yksi. Mitähän musiikillisia haaveita olisi vielä toteutumatta? On toki edesmenneitä artisteja, joita en ole koskaan päässyt näkemään. Mutta elossa olevia… Nostalgian nimissä Zero Ninen pojat näin vanhempana on näkemättä ja Europe tulee marraskuussa Joensuuhun. Saas nähdä.
Onko sinulla toteutumattomia musiikillisia haaveita?
– Taru –
Vastaa