Aviador, 2025
Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta, oikein paljon kiitoksia! Vieraileva solisti on psykoterapeuttina työskentelevän Ulla von Weissenbergin esikoisromaani.
Eeva on pahoin pettynyt omissa pianistihaaveissaan, mutta hän tunnistaa tyttäressään Annikassa poikkeuksellista lahjakkuutta. Äidillä ja tyttärellä on pianonsoitossa yhteinen intohimo ja he kumpikin tekevät väsymättömästi ja kunnianhimoisesti työtä, jotta Annika voisi saavuttaa korkeimman mahdollisen tason tällä saralla. Eevalla on myös toinen tytär, Laura, jonka tarpeet ja toiveet jäävät aina Annikan ja Annikan pianonsoiton varjoon. Perheeseen kuuluu myös isä, joka taitaa olla vielä enemmän sivuroolissa perhe-elämässä kuin Laura-tyttärensä.
Eeva elää Annikan soiton kautta ja Annikan yhä paraneva soittotaito tuntuu korjaavan Eevan oman epäonnistumisen aiheuttamia haavoja. Mutta mitä paremmin Annika soitto-opinnoissaan menestyy, sitä huonommalla tolalla hänen mielenterveytensä on. Koko perheen elämä tuntuu pyörivän Annikan soittamisen ja yhä pahenevien ailahtelevien mielialojen ja pelkotilojen armoilla.
Minähän en ymmärrä musiikista tai ainakaan soittamisesta tuon taivaallista, mutta tämä romaani piirtää hyvin ruman kuvan tällaisesta hyvin nuorena aloitetusta hyvin tavoitteellisesta “harrastuksesta”. Aivan samoin kuin lapsesta asti huippu-urheilijaksi harjoitteleva voi rikkoontua pahasti niin ruumiiltaan kuin mieleltäänkin, voi liian kunnianhimoinen harjoittelu millä tahansa elämän osa-alueella tuottaa varsinkin yksilölle itselleen enemmän pahaa kuin hyvää. Toki onhan se niinkin, että tuskinpa sinusta tulee maailman parhaimmistoa missään lajissa, jos aloitat vasta kolmikymppisenä. Mutta esimerkiksi oman lapseni soisin olevan ennen kaikkea onnellinen ihminen kuin paras yhtään missään.
Vieraileva solisti ei ole mitään kevyttä luettavaa. Se kertoo kaiken alleen jyräävästä kunnianhimosta, vaikeista perhesuhteista ja ylisukupolvisista ongelmista. Romaani on esikoiseksi todella hyvin kirjoitettu – hyvää kieltä ja uskottavan oloista tarinaa sekä ihmismielestä että soittamisen ja musiikin maailmasta. Voin suositella kaikille vakavampien kotimaisten romaanien ystäville.
– Taru –
Vastaa