Aurinko kustannus ja Suomen aforismiyhdistys, 2022
Kyllähän näitä aforismikokoelmia löytyy, kun vain jaksaa etsiä! Tänään esittelyssä Titta Kurjen Mielenväänteitä ja hajakokoja. Kurki voitti tällä kokoelmalla Suomen aforismiyhdistyksen Mirkka Rekola-kilpailun vuonna 2020. Titta Kurki oli myös yksi taannoisen Aforismin ja valokuvan symbioosi-näyttelyn aforistikoista.
Tuttuun Tarun tapaan lainaan tähän alle omia suosikkejani tästä kokoelmasta. Tällä kertaa osa resonoi omaan elämään niin paljon, että on ihan pakottava tarve myös hieman kommentoida.
”Siinä iässä, kun jalat eivät yllä tuolilta lattiaan, ajatukset ovat kattoakin korkeammalla.”
Tästä tulevat mieleen omat 1-2-vuotiaat lapsenlapsemme. He ovat siinä iässä, että oppivat koko ajan uutta. Heidän itsetuntoaan ei ole kukaan vielä päässyt latistamaan, joten he vilpittömästi uskovat pystyvänsä ihan mihin tahansa – ei ole edes taivas rajana.
”Onko mitään , mitä joku ei ole jo sanonut.”
”Elämäntehtävänsä ymmärtämiseen saattaa kulua koko elämä.”
Minulla on mennyt. Nyt 53-vuotiaana se on ehkä alkanut hahmottua. Ihan varma en voi kyllä olla vieläkään. Onnellinen on hän, joka sen on jo nuorena löytänyt.
”Huomisen varjot eivät saa vaikuttaa tämän päivän valoihin.”
”Älä evää apuasi sinua kohti kurottavilta käsiltä – niiden koskettaessa sinua muutut kullaksi.”
”Jo kohdatessa tietää kadottavansa, silti antaa sydämensä tehdä taas kerran turhan työn.”
Minulle tämä sitaatti kertoo varsinkin rakkaudesta eläimiin. Aina ottaessasi uuden eläimen, tiedät sen todennäköisesti kuolevan ennen sinua. Tässä on suurin syy siihen, että minulla ei ole nyt muutamaan vuoteen enää ollut kissaa eikä koiraa. Sydämestä on revitty irti jo niin monta palasta, että en ehkä kestä sitä enää.
Tarun tapaan-blogissa alkaa olla jo aika paljon myös aforismikokoelmia esiteltynä. En tällä kertaa linkkaa niitä tähän, mutta ne löytyvät kaikki Kirjallisuus-osiosta. Lisää tullee jatkossa.
Vastaa