Huhtikuisella läpikulkumatkalla Helsingissä halusin ehdottomasti käydä Aforismin ja valokuvan symbioosi-näyttelyssä. Näyttely oli Kaapelitehtaalla. Ja uskokaa tai älkää, Taru ei ollut käynyt koskaan aiemmin Kaapelitehtaalla, voi synti ja häpeä. Tälläkin kertaa vierailu jäi aikataulusyistä hyvin lyhyeksi. Mutta koska meillä on Museokortit ja aikaa oli hieman käytettävänä, päätimme käydä edes yhdessä muussakin näyttelyssä (Kaapelitehtaalla niitä nimittäin riittää). Ajanpuutteen vuoksi valitsin Teatterimuseon Huimaa! Sirkuksen taikaa ja tarinoita-näyttelyn. Näyttely on väliaikainen, mutta nähtävissä kuitenkin tammikuuhun 2027 asti. Sirkus kulttuurimuotona on ollut ja on edelleen minulle hyvin rakas ja tärkeä.
Kaapelitehdas paikkana teki minuun suuren vaikutuksen. Sinne suuntautuu tieni seuraavalla ”läpikulkumatkalla” eli viimeistään syyskuussa.
Sirkus on hyvin fyysinen kulttuurimuoto. Myös eläimet ovat kauan olleet hyvin tärkeä osa sirkusta. Perinteinen sirkuselämys koostuu taikuudesta, klovneista, akrobatiasta ja eläinavusteisista esityksistä. Sirkus itsessään on silkkaa taikuutta. Kovalla työllä, hiellä ja kyyneleillä luodaan ilta illan jälkeen, paikkakunnalta toiselle taianomainen säkenöivä esitys. Yleisö ei näe esityksen ja esiintyjien arkea: valtavien rakenteiden pystyttämistä ja purkamista, harjoituksia, kimaltavien esiintymisasujen vaihtumista lannanhajuisiin tamineisiin, loukkaantuneen artistin paikkaamista jotta hän pystyy esiintymään. Minä olen saanut olla seuraamassa kaikkea tuota – ja se saa minut arvostamaan sirkusesitystä vieläkin enemmän.
Minä olen nähnyt sen ajan, kun Sirkus Finlandiassa oli kolme norsua. Siihen aikaan (vähän toisella kymmenellä) tuntui upealta päästä lähelle noita hienoja eläimiä. Ja Sirkus Finlandian norsuesitykset olivat todella laadukkaita. Itse en todistanut väkivaltaa, mutta eiväthän ne olosuhteet kummoiset olleet.
Minulla oli siis tapana ”värväytyä” 1980-luvulla useina vuosina Sirkus Finlandiaan hevosenhoitajaksi muutamilla paikkakunnilla. Palkkiona esityksiä sai katsoa kulisseista niin paljon kun mieli teki. Monena vuonna olin myös ”auttamassa” teltan pystytyksessä ja purkamisessa. Todennäköisesti olin enemmänkin hiekkana sujuvan koneiston rattaissa 🙂
Muistan oikein hyvin nämä ponit:
Suurimman osan esityksistä ja artisteista olen unohtanut, mutta hänetkin muistan:
Kuten huomaat, tämä näyttely oli minulle nostalgiatrippi lapsuuteen. Teatterimuseossa on kyllä valtavasti kaikkea muutakin mielenkiintoista nähtävää.
Sirkus Finlandia täyttää tänä vuonna 50 vuotta – Taru nähtäneen näytöksessä Joensuussa kesällä. Ihan kiltisti ja aikuismaisesti katsomon penkissä tällä kertaa.
-Taru-
Vastaa