Otava, 2026
Syteen tai saveen kertoo ennen kaikkea keski-ikäisen naisen ja perheenäidin elämänmuutoksesta. Ja keramiikasta. Romaani on aivan ajan hermolla – ainakin tässä minun keski-ikäisessä maailmassani. Keramiikka on ollut viime vuodet valtavan suosittua ja keramiikkakurssille ilmoittautuminen saattaa olla monesti tosielämän Mission Impossible.
Reilu nelikymppisellä Doritilla menee totaalisesti kuppi nurin työpaikallaan tv-tuotantoyhtiössä ja hän onkin yhtäkkiä ilman työpaikkaa. Samaan syssyyn muistisairas isä joutuu ensiapuun ja käy selväksi, että hän ei enää pärjää kotona. Kaiken lisäksi perhe on juuri muuttamassa Los Angelesiin Doritin puolison työn vuoksi.
Minulla ja Doritilla on paljon yhteistä. Ja toisaalta taas ei. Hänen työnsä ja elämänpiirinsä ovat tuhannesti urbaanimpia ja fiinimpiä kuin minun. Molemmat olemme äitejä ja pitkässä liitossa. Dorit on tosin puolisoonsakin tympääntynyt, minä onneksi en. Ja onhan Dorit nuorempikin kuin minä.
Mutta keramiikkaan hurahdin myös minä. Olen seurannut intohimoisesti Suurta keramiikkakisaa ja haaveillut keramiikan teosta. Osan – hyvin pienen osan – haaveista olen saanut toteutettuakin. Dreijauksen kanssa kävi kyllä samoin, kuin Doritillakin (suora lainaus kirjasta): “Homma oli aivan saatanasta. Sain aikaiseksi epämääräisen löysän savikasan. Kertun kannustuksesta poistin savilöllyt, kuivasin dreijan, hain uuden pallon ja yritin uudestaan. Lopputulos ei ollut kummoisempi. Kolmen tunnin session aikana onnistuin saamaan aikaan yhden vinon, pohjasta epätasaisen, muodoltaan koiorankakkaa muistuttavan esineen tyngän, joka soveltuisi mahdollisesti tuhkakupiksi. Olin murtunut. Vihasin dreijaamista.” I feel you, Dorit. Asiaan liittyen kuvassa Tarun versio kapeasta ja korkeasta työstä dreijauskurssilta:
Muutakin yhteistä Tarulla ja Doritilla on. Jo ennen kirjan puolta väliä tuumailin, että hänellä taitaa olla sama juttu kuin minulla. Itse hän tuskin sitä tiedostaa, mutta kirjailija taitaa kuitenkin olla asiasta perillä. Ja niinhän se oli. Ja onneksi Dorit itsekin tuli tietoiseksi asiasta. Eikö olekin salaperäistä? No, jotkut asiat vaan resonoi niin omaan elämäntilanteeseen.
Syteen tai saveen on kyllä hyvin laadukas esikoisromaani, samoin kuin oli myös aiemmin tänä vuonna esittelemäni Vieraileva solisti. Tyystin erilaisia teoksia, mutta hyviä molemmat.
Suosittelen tätä lämminhenkistä viihderomaania varsinkin kaikille meille keski-ikäisille tai keski-ikää lähestyville naisille sekä aivan erityisesti kaikille keramiikkaan hurahtaneille. Taru jää odottelemaan sarjan seuraavaa osaa ja kieltämättä myös vähän miettimään seuraavaa mahdollista keramiikkakurssia…
– Taru –
Vastaa