WSOY, 2026
Suomirockin statistit on kirjailijan ja kirjoittamisen opettajan Jussi Seppäsen kolmas teos, minulle ensimmäinen. Kirjassa on 16 lukua, 16 laulun sanat ja 16 novellia. Jokainen novelli kertoo yhden laulun henkilöstä tai henkilöistä. Pääosassa eivät ole kuitenkaan nuo laulujen monesti aika kuuluisatkin päähenkilöt, vaan näissä tarinoissa valokeilaan pääsevät sivuhenkilöt, joskus jopa joku, joka on laulussa vain sivulauseessa mainittu.
Lauluja on monelta aikakaudelta, 1930-luvulta 2020-luvulle. Pakko myöntää, että kaikki eivät olleet minulle edes tuttuja.
Mutta Jaakko Tepon Hilma ja Onni on hyvinkin tuttu. Suomirockin statistit päästää laulun Onni Laukkasen ääneen. Miten J.Karjalaisen Telepatiaa-biisin telepatia mahtoikaan syntyä? Rosvo-Roopen motiivit saavat ihan uuden näkökulman kirjan luettuasi. Mitähän tapahtui sen jälkeen, kun Jenni Vartiaisen laulun sanoin joku laitettiin nettiin? Saku Sammakon tuntee kaikki, mutta muistaako kukaan Matias Myyrää? Ja ehkä vielä tärkeämpää on kysyä, haluaako hän tulla muistetuksi.
Vitsi, että minä ihailen ihmisiä, joilla on mielikuvitusta JA jotka saavat sen valjastettua kirjalliseen muotoon. Tarinat ovat hullunhauskoja, absurdeja, traagisiakin. Seppäsen huumori osuu ja uppoaa ainakin meikäläiseen.
Uskallan kyllä suositella Suomirockin statisteja kaikille lukeville ihmisille. Eihän se mikään Sota ja rauha ole, mutta eipä tarvitsekaan. Toivon statisteille jatko-osaa. Haluan ainakin tietää miten parturikampaaja Lissun elämä meni ja kuka verkkarit vei. Ja ennen kaikkea olen aina halunnut tietää tuliko Vuorisesta muurari, autokauppias vai vääpeli.
Jatko-osaa odotellessa pitää varmaan laittaa kirjastosta varaukseen Jussi Seppäsen esikoinen Kymmenottelu. Pidin nimittäin valtavasti Miika Nousiaisen Ratakierroksesta – niissä saattaa olla samaa henkeä.
– Taru –
Vastaa