Books on Demand, 2024
Tartuin kurttuisia kulmiani kohotellen Runoja tosielämän prinsessoista – runokokoelmaan, vaikka pinkki kansi houkuttelikin kovasti. Olen nimittäin tuntenut itseni vaikka miksi elämäni aikana, mutta en koskaan hetkeäkään prinsessaksi. Kun kokoelman kirjoittanut runoilija on vielä hyvin nuori, niin epäilin tokkopa löydän mitään samaistumispintaa.
Kokoelmaa kuvaillaan feministiseksi nykyrunoudeksi. Kokoelma on jaettu kolmeen osaan.
Ensimmäinen osa Sinä olet prinsessa kertoo prinsessasta/prinsessoista yksilötasolla. Tähän Väsynyt prinsessa-runoon samaistuin täysin:
“Voi jos voisin nukkua tuhat vuotta,
vaikken uskoisi senkään riittävän,
minun täytyisi nukkua pieni ikuisuus,
jotta saisin takaisin kaiken sen elämän ,
mikä minussa ennen virtasi,
pieninä puroina,
joiden solina sai minussa naurun aikaan,
nousemaan sängystä aamuisin.”
Toinen osa Prinsessan elämää käsittelee prinsessan elämästä yhteiskunnassamme. Prinsessana olemisen vaikeus kertoo hyvin siitä, miten vaikeaa on olla naisihminen:
“Hei prinsessa,
muista olla kevyt,
mutta älä niin kevyt,
että sinut voi puhaltaa pois höyhenen tavoin!
Hei prinsessa,
muista olla viehättävä,
mutta älä niin viehättävä,
että kaikki haluavat olla kanssasi!
Hei prinsessa,
muista olla rohkea,
mutta älä niin rohkea,
että hypit muiden silmille!
Hei prinsessa,
muista toteuttaa unelmasi,
mutta tee se niin,
että täytät myös yhteiskunnan toiveet!
Hei prinsessa,
muista olla sensitiivinen,
mutta älä niin herkkä,
että alat itkemään,
jos joku vähän korottaa sinulle ääntänsä!
Hei prinsessa,
kuunteletko yhtään!?”
Kolmas osa Minä ja prinsessani kertoo prinsessojen ihmissuhteista. Sieltä valitsin esimerkiksi Keitä ovat prinsessani?-runon:
“Kenet minä löydän tästä maailmasta,
Kuka minut näkee omana itsenäni?
Sinut näkee sinun prinsessasi,
jotka rakastavat ja ihailevat sinua omana itsenäsi.
Äläkä huoli,
jos et vielä tiedä keitä ovat prinsessasi,
tai mistä tulet heidät löytämään.
He odottavat sinua tuolla jossain,
ja prinsessatarinoissa teidän kohtaamisenne
on jo kirjoitettu.”
Eli kyllä sitä täti-ihminenkin löysi resonoivia runoja nuoren naisen prinsessakokoelmasta, vaikka osan ymmärtämiseen tunsin olevani joko liian vanha tai liian vähän prinsessamainen. Uskon, että nuoret naisoletetut saavat runoista paljon enemmänkin irti. Tämä voisi vaikka ihan hyvin olla se ensimmäinen runokirja, mihin tartut.
Ja Taru jäi miettimään, että voisikohan mieltymys pinkkiin väriin kuitenkin kertoa prinsessamaisuudesta…
– Taru –
Vastaa