Tässä tulee syyskuun 2025 kirjabloggareille tarkoitetun blogihaasteen ”Lähtemättömän vaikutuksen tehneet kirjat” versio Tarun tapaan. Haasteena oli siis listata perusteluineen kolmesta kymmeneen kirjaa, jotka ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen.
Olen ollut aktiivilukija 10-vuotiaasta saakka. Nämä kirjat tekivät vaikutuksen minuun lapsena:
Aura Koivisto: Kurttunaamainen Leo, julkaistu 1974
Leo on vihikoira. Paljon muuta en kirjasta muista. Mutta sen muistan, että Aura Koivisto oli sitä kirjoittaessaan vasta 10-vuotias! Silloin ymmärsin ensimmäisen kerran, että joku tosiaan kirjoittaa kirjat. Ja siitä lähtien olen haaveillut kirjailijan ammatista. Ja nyt reilut 40 vuotta myöhemmin vasta otan askeleita unelman suuntaan – parempi myöhään kuin milloinkaan!
Erich Kästner: Lisen ja Lotten salaisuus, alkuperäisteos ilmeisesti ilmestynyt jo vuonna 1949
Lisen ja Lotten tarina oli minun ja ystäväni mielestä äärettömän kiehtova. Kesäleirille tulee eri perheistä kaksi aivan samannäköistä tyttöä. He eivät ole koskaan tavanneet. Jossain vaiheessa heille selviää, että he ovat kaksosia, joista toinen on asunut äidin ja toinen isän kanssa. Tytöt punovat juonen, jonka avulla aikovat saattaa vanhempansa taas yhteen.
Lapsuusvuosina tuli tietenkin luettua kaikki Anni Polvan Tiina-kirjat, Enid Blytonin Viisikot sekä Mervi ja Marvi Jalon heppakirjat. Näistä en vain osaa nostaa mitään yksittäisiä kirjoja esiin.
Teininä taas nämä kirjat tekivät suurimman vaikutuksen:
James Herriot: Kaikenkarvaiset ystäväni, 1974
Minä tutustuin TV-sarjoistakin tuttuun James Herriotiin Kaikenkarvaiset ystäväni-kirjassa. Olen varmasti lukenut kirjan sata kertaa 😊 Englantilaisen 1940-luvulta asti maalaiseläinlääkärinä toimineen Herriotin tarinoihin ei vain kyllästy. Kirja kestää hyvin aikaa, sen pystyy sujuvasti lukemaan tänäkin päivänä.
Dick Francis: Murha auttaa vedonlyönnissä, 1978
Tämän kirjan isä toi kirjastosta joskus ollessani teini-ikäinen. Hän arveli, että kirja saattaisi olla mieleeni, olinhan hevostyttö. Mielestäni kirja vaikutti melko tylsältä ja välttelin pitkään siihen tarttumista. Onneksi kuitenkin tartuin. Löysin nimittäin kaikkien aikojen lempikirjailijani! Juuri tämän kirjan juonta en muista, taisin lukea sen vain kerran. Monet monet muut Francisin kirjat olen lukenut moneen moneen kertaan. Dick Francisin kirjat sijoittuivat lähes aina laukkaurheilumaailmaan ja niissä ratkottiin rikoksia.
Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase, 1984
Häräntappoase jysähti tajuntaan niin minulle kuin monelle muullekin 1980-luvun nuorelle. En ollut koskaan lukenut mitään sen kaltaista. Pidin myös kovasti Häräntappoase-televisiosarjasta, jossa päärooleissa olivat Santeri Kinnunen ja Outi Alanen.
Deborah Spungen: Nancy , 1984
Deborah Spungenin kirjoittama kirja narkomaani-tyttärensä Nancyn elämästä ja kuolemasta on karua luettavaa. Totta puhuen tämän kirjan lukeminen pitäisi olla pakollista kaikille teini-ikäisille. Parasta raittiuskasvatusta.
Christiane F: Huumeasema Zoo, 1970
Elämäkertateos naisesta, joka aloitti huumeiden käytön hyvin nuorena. Tämä ja tuo Nancy-teos ovat aiheuttaneet sen, että en ole vieläkään tähän kypsään 52 vuoden ikään päästyäni kokeillut koskaan huumeita.
Lapsena ja nuorena monet teokset tekivät vaikutuksen, jonka muistaa näköjään hyvin aikuisenakin. Aikuiseen Taruun vaikutuksen tehneitä kirjoja jouduinkin sitten miettimään vähän pidempään, mutta tällaisen listan sain koottua:
Dan Brown: Da Vinci-koodi, 2003
Tämä kirja on tullut luettua useaan kertaan, mutta ensimmäisellä lukukerralla se oli hyvin vaikuttava. Puolisoni mukaan olin tätä lukiessani vähän väliä huudahdellut ja haukkonut henkeä (itse sitä oikeastaan tajuamatta). Romaani sisältää symboleja, salaliittoteorioita ja historiantutkimusta. Jos olet katsonut elokuvan, mutta et ole lukenut kirjaa, niin tiedoksesi: kirja on sata kertaa parempi kuin elokuva.
Katerina Janouch: Läheinen, 2005
Läheinen on Janouchin kirjoittama omaelämäkerrallinen romaani naisesta, jonka puoliso on alkoholisti. Kaunistelematon kertomus riippuvaisen ihmisen läheisen elämästä. Tämän kirjan luettuani tajusin ensimmäisen kerran itsekin olevani läheisriippuvainen. Siitä on alkanut toipumismatka, joka jatkuu edelleen.
Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää, 2015
Jojo Moyes on aivan uskomattoman hyvä kirjailija. Kerro minulle jotain hyvää on riipaiseva kertomus Louisasta, joka olosuhteiden pakosta joutuu neliraajahalvautuneen Willin henkilökohtaiseksi avustajaksi. Rakastin tätä romaania, vaikka olisin joka solullani toivonut lopun olevan erilainen. Elokuvankin olen kerran nähnyt, mutta ei se kirjaa voita. Moyesilta on ilmestynyt muitakin kauniita ja sydämeen käyviä kirjoja.
On niitä vaikutuksen tehneitä kirjoja varmaan muitakin, joita en juuri nyt muista, ja tulihan näitä tähän jo se kymmenen kappaletta. Voin lisätä kommentteihin, jos joku todella tärkeä tulee mieleen 😊
Joko sinä tartuit haasteeseen? Ohjeet löydät täältä, aikaa on tämän syyskuun loppuun.
-Taru
Vastaa