Ranskankielinene alkuteos La vie est un roman, 2020
Suomentanut Anna Nurminen
Siltala, 2024
Kuten joku ehkä saattaa tietääkin, olen ranskalaisen Guillaume Musson melko suuri fani. Vaikka olenkin hänen tuotantoonsa tutustunut vasta kuluvana vuonna. Ensimmäinen Guillaume Musson kirjoittama romaani, jonka luin oli Joku toinen. Tämä Elämä on romaani on neljäs lukemani. Sekä tuon ensimmäisen lukemani että tämän viimeisimmän ahmaisin lähes yhdeltä istumalta. Harmikseni ilmeisesti enempää kuin neljä kirjaa Mussolta ei ole suomennettukaan ☹
Musson romaaneilla on myös täydelliset ja täydellisesti aina romaanin sisältöä kuvaavat nimet. Joku toinen suorastaan räjäytti tajuntani. Pidin valtavasti myös Kirjailijoiden salattu elämä-teoksesta. Ennen tätä Elämä on romaania luin Musson ensimmäisen suomennetun teoksen eli Tyttö ja yön – siitä en jostain syystä pitänyt kovinkaan paljon. En edes jaksanut tehdä siitä blogipostausta.
Mutta sitten itse tarinaan. Yritän kuitenkin olla kertomatta siitä liika, että en paljasta mitään oleellista, koska yllätyksellisyys on juuri se juttu, mikä tässä koukuttaa. Yllätyksellisyys ja se, että samoin kuin Kirjailijoiden salatussa elämässä myös tässä romaanissa kirjailijuus on keskiössä. Minun ajatusmaailmassani kirjailijuus on ehkä vanhemmuuden lisäksi yksi ihmiselon korkeimmista muodoista 😊 Ja tässä teoksessa nuo kaksi asiaa tai elämäntehtävää ovat hyvin vahvasti läsnä.
Eletään vuotta 2010. Walesilaissyntyisen menestyskirjailija Flora Conwayn kolmevuotias tytär Carrie katoaa mystisesti. Carrie katoaa heidän hulppeasta ja hyvin vartioidusta New Yorkin asunnostaan kesken piilosilla-leikin. Asunnon ovet ja ikkunat ovat lukossa, kukaan ei ole todistettavasti heidän lisäkseen tullut asuntoon tai lähtenyt sieltä. Mutta edelleen puolen vuoden jälkeen Carrie on kadoksissa ilman johtolangan häivääkään.
Minkä osan tässä mysteeritarinassa saavat Floran kustantaja Fantine de Vilatte ja pariisilainen menestyskirjailija Romain Ozorski? Onko mikään sitä miltä näyttää? Onko elämä tosiaankin romaani? Tai romaani elämä?
Tässä romaanissa on tuore (ainakin minulle) ja kiehtova lähestymistapa kirjojen kirjoittamiseen ja henkilöhahmojen luomiseen. Henkilökohtaisesti olin aivan haltioissani tästä lähestymistavasta. Suosittelen tätä teosta varsinkin kirjailijoiden/kirjallisuuden ystäville ja mysteeritarinoita arvostaville. Sitä vastoin verta ja suolenpätkiä ei tässä tarinassa juurikaan esiinny.
-Taru-
Vastaa