Siltala, 2026
Hannele Törrösen Unohdetut äpärät on minua erittäin paljon henkilökohtaisesti kiinnostava tietokirja. En ole “äpärä” eli avioton lapsi, mutta toinen vanhemmistani on. Ja se on vaikuttanut meidän kaikkien elämään. Asia on salattu ja vaiettu, enkä minä todellakaan tiedä, kuka on toinen isoisäni. Ja se asia vaivaa minua vuosi vuodelta yhä enemmän.
Unohdetut äpärät perustuu SKS:n keräämiin vuosina 1930-1990 syntyneiden aviottomien lasten kirjoituksiin. Lisäksi lähteinä on käytetty omakohtaisia romaaneja ja lehtihaastatteluja. Kirjoittaja on itsekin avioton lapsi ja hän jakaa myös omia kokemuksiaan.
Nykynuorten – ja meidän vähän vanhempienkin – on vaikea käsittää ja ymmärtää, miten suuri häpeä avioton lapsi on lähes poikkeuksetta takavuosina ollut. Ja häpeä on aina naisen ja tämän viattoman lapsen. Ei juuri koskaan lapsen isän. Vaikka lapsi olisi raiskauksen tulos.
Tiedän oman vanhempani ja isoäitini kohtelusta hyvin vähän, mutta se mitä tiedän, saa minut hyvin hyvin vihaiseksi. Varsinkin tilanteeseen täysin syyttömän aviottomana syntyneen lapsen törkeä kohtelu on aivan pöyristyttävää. Unohdetut äpärät– kirjaa lukiessani sain huomata, että törkeä kohtelu on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus. Harvinaisempia ovat ne onnellisemmat tarinat ja muistot.
Aviottomuus, syvään juurtunut häpeä ja toisen luokan kansalaisena kohtelu on jättänyt syvät – osin parantumattomat – haavat äpärien elämään. Ja kuten omalla kohdallani voin todeta, vaikutukset ulottuvat myös seuraavaan sukupolveen.
Hyvä, että aviottomien lasten kohtaloista lopulta puhutaan. Ja sietää puhua vielä enemmän. Ehkä jopa näemme vielä senkin päivän, että Suomen valtio pyytää anteeksi aviottomien äitien ja lasten kohtelua. Toivottavasti.
Jos aihe yhtään kiinnostaa, niin suosittelen Unohdetut äpärät– kirjaa.
-Taru-
Vastaa