Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Erityisen hyvää sotiemme veteraaneille, lotille ja kaikille heille, jotka sekä puolustivat maatamme, että pitivät arjen pyörimässä ja rakensivat uutterasti maatamme meille jälkipolville.
Keräsin tähän postaukseen juhlapäivään sopivia runoja.
”Maasta minä olen tullut
Enkä mistä tahansa maasta
Vaan vihreän kullan keskeltä
Usvaisten soiden sisältä
Jalokivijärvistä
Pohjamudista
Harjujen hienosta hiekasta
Olen tullut kivisten peltojen maasta
Rintamamiestalojen syvistä riveistä
Umpihangesta ja ullakkohuoneista
Navetan takaa ladon leveästä ovesta
Olen tullut nälkävuoden mittaisesta maasta
Siitä sinisestä ja valkoisesta
Öiden sysimustasta
Aamun arasta valosta
Koivun kyljestä
Kuusen kyyneleisestä kainalosta
Häpeilemättä kukkivasta tuomesta
Suomesta.”
-Hanna Katajarinne-
”Poju ni hämyssä illansuun:
- Isä vieläkö kauan on poissa?
Niin ikävä, äiti, näin illoin on,
kun isä ei koskaan koissa.
- Isä sodassa on, hän puolustaa
isänmaamme rakasta rajaa,
tätä seutua, peltoja, metsiäkin,
tätä meidän omaa majaa.
Älä kysele, lapseni, enempää!
Isä saapuu kohta kun joutaa;
voi tulla hän ehkä jo piankin
ja polvelleen sinut noutaa.
- Ja kerran hämyssä illansuun
isä palasi jälleen kotiin.
Tuli kylmänä valkeessa arkussaan
ja mennyt ei enää sotiin.”
-Inkeri Hynynen-
”Suloisessa Suomessamme
Oisko maata armaampaa,
kuin on kaunis Karjalamme,
laulun laaja kotimaa!
Laulua sen kosket kuohuu,
järven aallot loiskuaa,
säveleitä salot huokuu,
ikihongat humajaa.
Ei oo meillä rikkautta,
eikä maamme viljavaa;
vaan on laulun runsautta
Kylvämättä kasvavaa;
Sit´ ei pane idän halla
eikä pohjan pakkaset,
se ei sorru sortamalla,
sitä ei lyö rakehet.
Konsa vaino Suomeamme
kovin kourin koettelee,
silloin kurja Karjalamme
Suomen surut soittelee
Ja kun onnen päivän koitto
Suomelle taas sarastaa,
silloin riemun suuri soitto
Karjalasta kajahtaa!”
-P.J. Hannikainen-
”Honkaen keskellä mökkini seisoo
Suomeni soreassa salossa.
Honkaen väliltä siintävä selkä
Vilkkuvi koittehen valossa.
Hoi laari laa!
Kaiku mun saloni, Suomeni maa!
Kaukana käkönen korvessa kukkuu.
Sulhonsa suloutta ylistää.
Paimenten soitanto laitumen tiellä
Ääntänsä korviini vilistää.
Hoi laari laa!
Kaiku mun saloni, Suomeni maa!
Omanpa henkeni kieltä ne puhuu,
Honkaen humina ja luonto muu.
Itse en sydäntä hillitä taida;
Riemusta soikohon raikas suu:
Hoi laari laa!
Kaiku mun saloni, Suomeni maa!”
-Yrjö Koskinen-
-Taru-
Vastaa