Otava, 2025
Suurenmoinen matka on ohjaaja-käsikirjoittaja Johanna Vuoksenmaan toinen romaani. Hänen esikoisromaaninsa on paljon kehuttu Pimeät tunnit. Sitä en ole valitettavasti vielä lukenut. Suurenmoinen matka-teoksen lähtökohtana on historiallinen dokumentti – kirjailijan isoisoäidin kirje – mutta tarina on kuitenkin fiktiivinen.
Suurenmoinen matka kulkee kahdessa aikatasossa. 1940-luvulla toisen maailmansodan ollessa käynnissä leskirouva – monen lapsen äiti ja usean isoäiti – Alma lähtee matkalle Saksaan. Matkan tarjoaa Hitler – matka on tarkoitettu virkistykseksi Saksan itärintamalla kaatuneiden SS-sotilaiden omaisille. Alman poika Aarne on se Saksassa kaatunut Alman lähiomainen. Toisessa aikatasossa 2020-luvulla Alman lapsenlapsenlapsi Ilona matkustaa myös. Hän on ammatiltaan lentoemäntä eli hän matkustaa työkseen. Hän on yhden pojan äiti – ollut melkein aina yksinhuoltaja – ja hoitaa nykyään myös muistisairaan äitinsä asioita.
Suomen liittolaisuudesta Saksan kanssa toisessa maailmansodassa on alettu isommin puhua vasta viime vuosina. Esimerkiksi vielä minun nuoruudessani 1980-ja 1990-luvuilla tuosta tosiasiasta vaiettiin aika visusti. Nyt 2020-luvulla tuntuu aika hurjaltakin lukea Alma-mummosta, joka ihannoi Hitlerin Saksaa ja saksalaisia eikä näe sitä kammottavaa julmuutta, mikä nykyään on kaikkien tiedossa. Mutta tuollainen ajattelutapa lienee tuohon aikaan ollut vallalla. Ja koko totuus natsien hirmutöistä paljastui vasta myöhemmin.
Myös Ilona suhtautuu oudoksuen lukiessaan vanhoja kirjeitä, joista paljastuu sukulaisten kytköksiä Natsi-Saksaan. Ilonan poika on puoliksi venäläinen, mikä taas näinä päivinä Venäjän käydessä hyökkäyssotaa Ukrainassa aiheuttaa myös hankalia tunteita samaan tapaan kuin suomalaisten natsikytkökset.
Suurenmoinen matka on erinomaisen hienosti kirjoitettu romaani, jota on tavallaan helppo tai mukava lukea. Henkilöt ovat ihan tavallisia naisihmisiä omilla aikakausillaan. Myös se, miten maailmanmeno on 80 vuodessa muuttunut – siitäkin huolimatta, että silloin sodittiin ja nyt soditaan – tulee hyvin esille. Esimerkiksi Alma pääsee vasta vanhoilla päivillään ensimmäistä kertaa (ulkomaan)matkalle ja lentokoneeseen, kun taas lapsenlapsenlapselleen lentäminen mantereeltakin toiselle on ihan peruskauraa. Tarinassa on pieniä yllätyksiäkin tarjolla, eikä ihan ilman romantiikkaakaan selvitä. Romaani myös antaa meille lukijoille ajattelemisen aihetta – voisimmeko mekin olla tai jopa olemmeko yhtä sokeita kuin Alma-mummo? Suosittelen romaania kaikille hyvän kotimaisen kirjallisuuden ystäville.
-Taru-
Vastaa