Aviador, 2025
Katja Meriluodon toinen runokokoelma Puun avaruudesta on hyvin metsäkeskeinen, kuten nimestäkin voi päätellä. Koneen säätiö on tukenut kokoelman kirjoittamista.Teos on jaettu viiteen osaan: Tähtikirjaaja, Sukupuu, Sydänpuu, Maailmanpuu ja Päpsiäinen.
Kokoelma ei ole niitä kaikkein helppolukuisimpia, mutta ei liioin älyttömän hankalakaan. Erityisesti pidän siitä, että runoissa käytettään välimerkkejä ja isoja kirjaimia. Ovat silloin lukijaystävällisempiä.
Kuten yleensäkin, lainaan tähän alle lempirunojani tästä kokoelmasta:
“Piirrän tähdet, kirjon mekkosi helmat:
Tämä on puku, joka kasvaa villivadelmaa ja ohdaketta,
kuultaa väärällä hetkellä läpi.
Et pelkää enää, kesän kämmenenjälki
on polttomerkki ihollasi: kaadetaan.
Voiko liekkiäsi olla huomaamatta?
Joko sinulla on nimi?
Sanot: mitä ei ole nimetty, sitä ei ole.”
“Sataa päiväkausia.
Juurakko levittää haaransa täyteen mittaan ja juo.
Sanot: juo, epätäsmällinen ilmaus,
vasta maistelet maan nektaria, miten voisit tietää.
Sinussa on suoveden happamuus,
lähteen terävä rauta.
Suru kuin kielellä kieppuva hylätty planeetta.
Et niele sitä.”
“Erehtyä, harsia reunoista
Väistää historian sydämenlyönnit”
“Minulla on matriarkan piirakkapulikka ja hopeinen sormus,
rohkeus puhutella vastaantulijaa.
Humiseva uni nousee minussa
ja kasvan ulos vaatteista ja leikeistäni.
En oppinut lauluja ja piirakoita,
mutta minulla on säle sisään potkaistusta ovesta
ja avain metsään, joka napsahtaa auki kuin lipas.”
Pistähän Tarun tapaan-blogi seurantaan, jos haluat aika ajoin vinkkejä myös runo-ja aforismikokoelmista.
- Taru
Vastaa