Olen jo useana vuonna listannut lukemani (ja kuunnellut) kirjat ylös. Tänä vuonna listaan myös kesken jääneitä kirjoja. Minulla on koko ajan lainassa kirjastosta iso määrä kirjoja – ja osassa on muitakin jonottajia. Joudun välillä ”luopumaan” joidenkin kirjojen lukemisesta jo ennen kuin kerkeän aloittamaankaan. Jos kiinnostaa, niin kirjastosuhteestani voit lukea enemmän täältä. Toisaalta joidenkin kirjojen kohdalla lukemisen keskeyttäminenkin on varteenotettava vaihtoehto, jos kyseisen teoksen lukeminen tuntuu jostain syystä väkinäiseltä.
Kesken jääneet kirjat, Virginie Grimaldi: Hyvä elämä
Pidin kovasti ranskalaisen Grimaldin romaanista Saman katon alla. En tiedä, mikä tässä uusimmassa oikein mätti. Periaatteessa tarina kahdesta toisistaan etääntyneestä sisaresta vaikuttaa ihan lukemisen arvoiselta. Lopetin lukemisen jo noin sivulla 45. Voihan olla, että tarina olisi alkanut vetää vähän myöhemmin, en tiedä.
Kesken jääneet, Maaria Päivinen: Maailmanymmärrysmatka
Olen todennäköisesti tai oikeastaan varmasti hyvin hyvin kehittymätön runouden ymmärtäjä. Päivisen runokokoelman nimi on houkutteleva ja kansi todella hieno – sisältö menee yli ymmärrykseni. En jaksanut syventyä.
Kesken jääneet, Anniina Louhivuori: Päivä jona Mary hirtetään
Tämä runokokoelma voitti perinteisen Kaarinan kaupungin järjestämän runokilpailun eli Runo-Kaarinan viime vuonna. Olisin halunnut kovasti pitää tästä jo siksikin, että aihe on tärkeä (eläimet ja eläinten oikeudet – näin tulkitsin). Mutta en vain pidä tyylistä enkä jaksa keskittyä lukemiseen. Ehkäpä minä ajan mittaan kehityn, kunhan vain luen tarpeeksi erilaista kirjallisuutta…
Kesken jääneet äänikirjat, Helinä Häkkänen: Profiloija
Luovutin lopulta noin kolmen ja puolen tunnin kuuntelun jälkeen. Syynä on suurelta osin varmaan omat vääränlaiset odotukset. Kyseessä on Keskusrikospoliisissa työskennelleen Helinä Häkkäsen elämäkerta. Jotenkin kuitenkin virheellisesti oletin kuulevani vain lähinnä rikollisten profilointityöstä. Siksi ilmeisesti petyin kuunnellessani Häkkäsen nuoruuden sekoiluista ja varsinkin siitä, miten hän korostaa omaa ahkeruuttaan ja paremmuuttaan ja samalla muun muassa lyttää aika raa’asti entisiä työtovereitaan ja työyhteisöjään. Kirjailijan lisäksi myös lukija (Maria Jyrkäs) ärsytti. Luulen, että en palaa tähän(kään) kirjaan, en äänikirjana enkä perinteisenäkään.
Minna Lindgrenin Klassinen sekametelisoppa – sattumia musiikin historiasta
Pidän kovasti Lindgrenin kirjoitustyylistä ja huumorista. Ehtoolehdot ovat todella hyviä teoksia. Ja niin on varmasti myös tämä Klassinen sekametelisoppa. Kirja on vain jumalattoman kokoinen järkäle ja hyvin suosittu kirjastossa (eli lukuaikaa on vähän). Lisäksi aihepiiri on itselleni sen verran vieras, että joudun ponnistelemaan paljon ymmärtääkseni. Lopetin yrittämisen varsin pian, mutta tähän teokseen palaan mielelläni jonain päivänä. Nyt vain lukemattomien kirjojen pino on niin suuri, että jatkan matkaa 😊
Nyt on vuosi suurin piirtein puolivälissä ja minulla on kesken jääneitä kirjoja vain viisi. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että luettuja kirjoja tähän asti on kertynyt 34 ja kuunneltujakin jo seitsemän. Mutta voi pojat ja tytöt, jos laskisin ne kirjat, jotka palautan takaisin kirjastoon avaamattakaan niitä… Nähtäväksi jää, tuleeko toiselle vuosipuolikkaalle kesken jääneitä kirjoja.
Onko sinulla kommentoitavaa tästä kesken jääneiden listastani? Oletko kanssani jostain teoksesta eri mieltä? Lukisin ajatuksiasi mielelläni kommentti-osiossa.
-Taru-
Vastaa