Hyvää äitienpäivää kaikki äidit,isoäidit ja äidiksi itsensä tuntevat. Olen kerännyt juhlapäivän kunniaksi minua koskettaneita runoja. Näin äitienpäivänä äidin ja mummin näkökulmasta, ole hyvä:
On hetkiä
kun yhtäkkiä tajuaa
miten äärettömästi
voi pientä lintua rakastaa.
Hetkiä
kun tahtoisi pitää lähellään
vielä muutaman päivän pidempään
Sulkea suojiinsa linnunpojan tiukempaan
Hetkiä
Kun tahtoisi pitää omanaan
suortuvat tuulien tahtoon jo taipuvat
ja kämmenelle yhä mahtuvat jalkapohjat
Hetkiä
kun ei yhtään voisi irrottaa
sanoa mene vain ja vilkuttaa perään
opettaa aina vain kauemmas pesästä lentämään
Ja on hetkiä
kun jo tuulen kuulee kuiskivan
irrota vain
siipiinsä kyllä puhallan.
-Alisa Martikainen-
He kääntyvät kohta kadunkulmasta
kannoillaan pelkät keväät
Eikä yksikään askel tavoita maata
He kasvavat kuin nurmikot
eilen vasta kylvetyt
Tänään ylettyvät pilviin ja yli
Ja me katsomme heitä
vesiputoukset poskillamme
Eikä yksikään pisara putoa saavutuksista
Ei päähineistä tai paperinpaloista
Vaan jokainen niistä
pelkästä siitä ilosta
että he vain ovat.
-Hanna Katajarinne-
Sinä kuljet ulos ovesta reppu täynnä haaveita.
Varmoin askelin vilkutat
minulle tutulta pihatieltä.
Minä palaan muistoissa vuosien taa
siihen hetkeen kun seisoit
samalla pihatiellä kurahousut jalassa
valmiina valloittamaan maailman.
Minä tiesin jo silloin
ja minä tiedän tänään
että voin vilkuttaa sinulle takaisin
ilon kyyneleet poskillani.
Sillä sinä pärjäät suuressa maailmassa
Ja jonain päivänä seisot taas
tutulla pihatiellä vilkuttamassa
ja kerrot minulle tarinoita
aikuisuuden ensihetkistä.
-Maria Vakkuri-
Lapseni pöydän ympärillä:
nämä ovat niitä ihmisiä joille minut on tarkoitettu
olemaan hyvä.
-Eeva Kilpi-
Niin poika kiskoo pojan unta sikeää
Kehtolaulu kesken taas kerran jää
Liukenee yöhön murheet aikuisen
ihmisen poikaa kun katselen
Voi kuinka kaikkivaltias noin olla voit
Me sinut tehtiin mutta sinä meidät loit
Siinä tuhiset ja puhkut
pelkkää voimaa uhkuen
Silmänurkkiin kuivuu kyyneleet,
sä matkaa teet
-Juice Leskinen ja Yö-
Lopuksi valitettavasti tähänkin maailman aikaan liian hyvin sopiva vanha runo:
Tuskallista on olla äiti
tässä maailmassa.
Hirvittäväksi on runneltu sinut,
kaunis elämä,
kun äidit sanovat:
parempi olisi lapsen kuolla.
Itku sodan polttamista maista,
tuska veristen pikku ruumiitten ääreltä,
romahtelevista taloista,
pakolaisten uupuneista karavaaneista
humisee yli maailman… Juuriansa kiskoen
haavoittuneen jätin lailla
huojuu elämän puu.
Mutta kuinka hauras kaisla-arkku Niilin rannalla,
orja-äidin sitkeiden käsien solmima,
keinuu maailman äidinsydän
lasta kätkien
kaikilla rannoilla
toivoen, vaanien:
kenties tulevat,
pelastavat,
väkevät, puhtaat, pelottomat -!
-Katri Vala-
Jos pidät runoista, niin käy lukemassa myös aiempi runoihin liittyvä postaukseni Kevätrunoja.
-Taru-
Vastaa