Alkuteos Inheritance, 2023
Gummerus Kustannus Oy, 2024
Suomentajat: Lauri Sallamo ja Heidi Tihveräinen
Kirottu kartano on Nora Robertsin – yhden maailman suosituimman ja luetuimman kirjailijan – viimeisimpiä suomennettuja teoksia. Se on Menetetyt morsiamet-trilogian ensimmäinen osa. Toinen osa ei ole vielä Yhdysvalloissakaan ilmestynyt, joten joudumme sitä varmaan tovin Suomessakin odottelemaan.
Pakko myöntää, että oli ihanaa tarttua useamman vuoden tauon jälkeen taas Nora Robertsin romaaniin. Kyllä se vaan on enemmän ja vähemmän takuuvarma juttu, että hyvää viihdettä on tarjolla, kun Robertsin kirjan avaa. Vähän niin kuin pitsa (tai seksi): kun se on hyvä, se on todella hyvä. Ja sitten kun se on huono, se on silti ihan hyvä.
Päähenkilö Sonya MacTavishin sulhanen jää ”rysän päältä” kiinni pettämisestä vain pari kuukautta ennen parin suunniteltuja häitä. Sonya ymmärrettävästi peruuttaa häät. Ikävä kyllä he ovat myös samassa työpaikassa, joten ero ei vaikuta pelkästään Sonyan yksityiselämään.
Tavallaan ”pelastuksena” hankalaan elämäntilanteeseen Sonya saa kuulla perineensä Mainelaisen setänsä – jonka olemassaolosta hän ei edes tiennyt. Perinnön saamisen ehtona on se, että Sonya muuttaa perimäänsä kartanoon rannikolle vähintään kolmeksi vuodeksi.
Eikun tuumasta toimeen: Sonya siirtää työnsä ja muun elämänsä perintökartanoonsa. Hän myös ihastuu uuteen asuinpaikkaansa – sekä kartanoon että kylään – välittömästi. Molemminpuoliset ihastuksen tunteet heräävät myös Sonyan ja paikallisen lakimiehen Treyn välillä.
Sonya saa myös kuulla, että hänen kartanossaan kummittelee. Järki-ihmisenä hän ei sitä usko mutta taitaa joutua kuitenkin muuttamaan mielipiteensä asiasta… Mutta ovatko kummitukset ystävällisiä vai epäystävällisiä? Se jää nähtäväksi. Sarjan nimi Menetetyt morsiamet antaa selvän vihjeen siitä, keitä nämä kummitukset mahdollisesti ovat.
Kummitusjutut eivät periaatteessa ole yhtään minun juttuni, mutta Roberts käsittelee myös tätä aihetta viehättävästi 🙂 Ei tämä romaani kuitenkaan ole sitä parasta Robertsia – omat suosikkini ovat hieman vanhempaa tuotantoa: Syntynyt-trilogia (Tulesta syntynyt, Jäästä syntynyt ja Häpeästä syntynyt), Kätketyt kalleudet ja Perintönä maa ja taivas – mutta oikein hyvä kumminkin. Lukusuositus ehdottomasti! Toista osaa odotellessa…
-Taru-
Vastaa