Bongasin Marjon matkassa-blogista tällaisen Oletko koskaan-blogihaasteen. Nämä ovat ihan mukavia, joten otin haasteen vastaan.
Oletko koskaan…Halunnut palata ajassa taaksepäin?
Jos olisi vaivatonta ja turvallista matkustaa aikakoneella taaksepäin, niin voisin toki vierailla menneisyydessä katsomassa kulloisiakin oloja ja elämänmenoa. Eniten kiinnostaisi vierailla esimerkiksi rajan takaisessa Karjalassa vaikkapa noin sata vuotta sitten tai seuraamassa amerikanintiaanien elämää ennen kuin Eurooppalaiset saapuivat Pohjois-Amerikan manterelle.
Olen varmaan monesti miettinyt, että voisi joskus palata johonkin hetkeen ja sanoa toisin, jättää jotain sanomatta tai tekemättä tai vaan toimia fiksummin kuin silloin tuli toimittua.
Oletko koskaan… Miettinyt ulkomaille muuttamista?
Muutamia vuosia sitten mietimme jonkin aikaa ainakin puolivakavasti Aurinkorannikolle muuttamista. Näin vanhemmiten kotimaan talvi kovine pakkasineen ja valtavine lumimäärineen on alkanut ketuttaa enemmän ja enemmän. Mutta koska kaikki rakkaat (eli lapset ja lastenlapset) ovat täällä Suomessa, en usko että voisimme olla onnellisia niin kaukana heistä. Toisekseen, Etelä-Euroopan kesät ovat ilmastonmuutoksen myötä muuttuneet ihan kamaliksi. Ja samasta syystä Suomen kesät ovat tällä hetkellä miellyttävämpiä…
Nuorena hevostyttönä haaveilin myös muuttavani ulkomaille (ehkä Saksaan tai Iso-Britanniaan) hevosenhoitajaksi. Toisaalta, samassa tarkoituksessa vietetty vuosi Etelä-Suomessa osoittautui melko traumaattiseksi 😉
Oletko koskaan…Eksynyt ostoskeskuksessa?
Ilkeänkö edes kertoa, että suurin piirtein aina… Tai eksyä on ehkä vahva sana, mutta edes tässä meidän paikallisessa Joensuun Iso Myyssä en koskaan tiedä missä olen tai mistä löydän sen etsimäni kaupan tai mistä ovesta pääsen jollekin tietylle kadulle. Jos menisin Dubaihin siihen valtavan isoon ostoskeskukseen, jäisin sinne todennäköisesti loppuiäksi, koska en osaisi pois 😊
Oletko koskaan…Halunnut palata matkalta kotiin aiemmin kuin olit suunnitellut?
En rehellisesti sanoen muka muista kuin yhden ainoan reissun, jolta olisin halunnut palata etuajassa kotiin. Kyseessä oli Liettuaan tehty koiranäyttelymatka autolla. Syy, miksi halusin matkalta pois (oikeastaan matkan ensi hetkistä lähtien) oli kammottava matkaseura. Pisteenä ii:n päälle auto vielä särkyi paluumatkalla. Mutta sillä reissulla löysin kuitenkin yhden parhaista ystävistäni – ja voi olla jopa, että ilman tätä kammottavaa matkaa meistä ei olisi niin läheisiä tullutkaan.
Oletko koskaan…Aloittanut laihdutuskuurin tai terveellisemmän elämän?
Voi kuule, huokaus… Kyllä ja kyllä. Olen omassa elämässäni todistanut vahvasti sen, että laihduttaminen lihottaa… Ja elän tätä nykyä pääosin terveellistä elämää, VAIKKA sitä ylipainoa onkin reilusti. Mutta eihän sitä kysytty…
Oletko koskaan… Miettinyt miten elämäsi olisi muuttunut jos olisit ollut ahkerampi koulussa?
En. Toki olen joskus miettinyt, mitä jos olisin kouluttautunut enemmän ja/tai ihan muille aloille. Mutta meitä kaikkia tarvitaan, eikä korkea koulutus todellakaan takaa sivistystä eikä viisautta.
Oletko koskaan… Laulanut karaokessa?
Kahdesti. Ikävä kyllä. Kaikilla ei ole laulun lahjaa. Vaivaannun myös kovasti, kun joku muu laulaa huonosti karaokessa.
Oletko koskaan…Ajanut autolla kolarin?
En ole varsinaisesti itse ajanut kolaria. Paitsi kolhinut toista autoa parkkipaikalla. Mutta olen ollut kyydissä, kun on ajettu kolareita.
Ensimmäisessä kolarissa olen ollut ehkä 4-5-vuotiaana. Tässä se vähä, mitä (ja miten) siitä muistan: olin takapenkillä kaverin kanssa kaverin isän kyydissä (silloin 1970-luvulla autoissa ei ollut ainakaan takapenkillä turvavöitä). Mutkassa auto törmäsi toiseen autoon. Löin pääni etupenkkiin. Kenellekään ei tullut kolarista fyysisiä vammoja, mutta koin kuitenkin tapahtuman hyvin pelottavana ja siitä jäi pelko kytemään – jota tämä seuraava kolari vain kasvatti.
Olin teini-ikäinen, isä ajoi autoa. Sivutieltä kolmion takaa ajoi auto eteemme, siten että meidän automme keula törmäsi sen toisen auton keulaan. Tästäkään ei tullut kenellekään vakavia vammoja – itselläkin vain kipua muistaakseni polviin ja niskaan.
Näistä kahdesta kolarista minulle on kuitenkin jäänyt pelkoja. Ajan kyllä autoa ja olen kyydissä, mutta se ei valitettavasti ole aina kivutonta.
Oletko koskaan… Tehnyt huonon ostoksen?
Varmaankin lukuisia. Mitä ylipäätänsä tarkoittaa huono ostos? Onko se ostos, jota ei olisi pitänyt tehdä? Mistä syystä? Onko se eettisesti arveluttava? Vai ostos, mistä ei ole mitään hyötyä tai iloa? Tai ostos, mikä on käyttötarkoitukseen tai käyttäjälleen sopimaton? Aivan varmasti olen tehnyt kuvatunlaisia ostoksia. Ja ostoksia, joista olen maksanut liikaa. Mutta ei minulle tule mieleen varsinaisesti mitään mainitsemisen arvoista tiettyä ostosta.
Oletko koskaan… Jäänyt luokalle koulussa?
En. Luulen, että siihen aikaan, kun kävin peruskoulua 1970-ja 80-luvuilla, ei jäänyt kovin helposti luokalleen. Ei minulla ollut yhdessä todistuksessa vitostakaan (nelosesta tuli ehdot ja siitä kai sitten jäi luokalleen?), joku kutonen siellä saattoi välillä olla.
Oletko koskaan… Katunut syvästi jotain tekemääsi?
Kyllähän sitä tulee kaduttua monenlaista sanomaansa tai tekemäänsä. Mutta syvästi… En osaa sanoa. Pari asiaa, joita olen viime aikoina – näin yli viisikymppisenä – miettinyt ovat asioita, joita EN ole tehnyt: minua kaduttaa, että en koskaan ole opetellut soittamaan mitään instrumenttia enkä nuorena yleisurheilijana yrittänyt panostaa kiekonheittoon. Ehkä outoa sinänsä, tuolloin kun nämä asiat olisivat olleet ajankohtaisia, en uhrannut niiden harkitsemiseen montaakaan minuuttia. Mutta mitään en jaksa mitenkään aktiivisesti katua. Tehty mikä tehty ja hyvä elämä voi olla hyvin monen näköistä.
Haasteen voi napata kuka tahansa kiinnostunut. Minä olen osallistunut aiemmin #tämänhetkenparhaat-haasteeseen.
-Taru-
Vastaa