Wilma Ruohisto: Sara Sieppi – Oliks sulla vielä jotain?
Otava, 2024
Ihan ensimmäiseksi hävettävä tunnustus. Ehkä noin puoli vuotta sitten Sara Sieppi oli vieraana jossain televisio-ohjelmassa (Huomenta Suomi tai joku sen tapainen). Puolisoni kysyi: ”Kuka tuo on?” Ja se hävetys tulee vastauksestani: ”Sara Sieppi, varmaan Suomen turhin julkkis. Oisko se alun perin joku missi?” Häpeä törkeistä sanoistani iski samoin tein. Haastattelussa puhuttiin myös tästä kirjasta. Joten häpeän kannustamana laitoin saman tien Oliks sulla vielä jotain? -teoksen varaukseen kirjastosta. Ajattelin, että jospa kirjan lukeminen karkoittaa moiset ilkeät ajatukset päästäni, ENKÄ ehkä koskaan enää päästä suustani tuon kaltaisia kommentteja. Anteeksi, Sara. Meidän naisten pitäisi pitää toistemme puolta.
Ilman yllä kuvattua episodia en varmaankaan olisi tarttunut tähän kirjaan. Sara on paljon nuorempaa – lasteni ikäistä – sukupolvea, enkä muutenkaan tuntenut varsinaisesti kiinnostusta hänen tarinaansa kohtaan. Mutta kirja on hyvä ja oikein rehellisen tuntuinen. Kirja on nuoren menestyneen ihmisen elämäkerta, mutta se kertoo myös yhdestä nykyajan pahimmista vitsauksista, somekiusaamisesta. Se kertoo myös siitä, millaista on ollut olla ensimmäisiä someammattilaisia Suomessa. Tarina sisältää myös kipeitä asioita: todella huonon parisuhteen ja sen vaikutukset myös myöhempään elämään sekä äidiksi haluavan naisen useista keskenmenoista.
Sara kertoo tarinansa, niin kuin se hänen mielestään meni. Julkisuudessa joistain episodeista on ilmeisesti annettu erilainen kuva. Se on varmasti kovaa ja sen hinnan joutuu moni julkista työtä tekevä maksamaan.
Mutta nyt muutama sananen tuosta julkisuuden henkilöiden somekiusaamisesta. Minun kaaliini ei mahdu, ei ole koskaan mahtunut eikä tule mahtumaankaan ikävät kommentit ja viestit, saatikka haukkumiset ja suoranaiset uhkaukset, joita instagrammaajille, tubettajille ja muille julkisuuden henkilöille (varsinkin naisille) sataa. Jos et voi sietää jotakuta somettajaa, niin älä sitten seuraa häntä tai katso videoita tai kuvia. Somessa on varmasti meille kaikille jotakin – jätä huomiotta ne henkilöt ja postaukset, jotka ovat mielestäsi huonoja, mauttomia, rumia what ever. Jos sinulla ei ole hyvää sanottavaa, niin mitäpä jos et sanoisi mitään? Jos joku postaus tai henkilö saa sinut raivon valtaan, niin älä katso. Mikä siinä on niin vaikeaa? Jos tunnet kateutta, älä hauku, vaan mieti mitä voisit tehdä omalle elämällesi, jotta ei olisi niin paljon syytä kadehtia muita. Moni someammattilainen varmaan ottaa mielellään asiallista kritiikkiä ja kehitysehdotuksia vastaan. Itse en niitäkään kyllä juuri jakele, koska helposti jään miettimään että mikä minä nyt muka olen lausumaan tästä asiasta yhtään mitään…
Suosittelen kirjaa luettavaksi ihan kenelle vaan 😊 Nuorille, jotka haaveilevat ”helposta” sometyöstä, saattaa olla opettavaista lukea, miten paljon työtä sen tekemiseen oikeasti vaaditaan. Myös meidän mahdollisesti ennakkoluuloisten täti-ihmisten on hyvä joskus keskittyä nuorempien sukupolvien tarinoihin 😊
-Taru-
Vastaa