Ronja Ryövärintytär on Astrid Lindgrenin klassikkonäytelmä. Joensuun kaupunginteatterin uuden version on ohjannut Tuomo Aitta. Näyttelijöitä on mukana iso liuta, pääosissa nuoret Aino Karlstedt Ronjana ja Mikko Liimatainen Birkinä. Näytelmän ensi-ilta Joensuussa oli vappuaattona eli 30.4.2025. Pääsimme siis katsomaan näytelmän melko tuoreeltaan. Meitä oli kolmen hengen seurue: minä, puolisoni ja vanhin nelosluokkalainen lapsenlapsemme.
Ronja asuu isänsä ryövärikuningas Matiaksen ja äitinsä Loviisan kanssa metsässä Matiaksenlinnassa. Naapurilinnaan muuttaa Birk ryöväri-isänsä Borkan ja äitinsä Undiksen kanssa. Matias ja Borka ovat verivihollisia, mutta siitä huolimatta nuoret ystävystyvät.
Ronja Ryövärintytär on koko perheen seikkailunäytelmä, mutta ainakaan tätä Joensuun versiota ei suositella kaikkein pienimmille katsojille – suositusalaikäraja on 6 vuotta. Näytelmässä kiroillaan jonkin verran ja käsitellään vaikeita aiheita ja jotkut metsässä asustavat hahmot ovat aika pelottavia.
Itse pidin kovasti näytelmästä. Lavastus oli taidokasta, samoin puvustus. Ja näyttelijäntyö on aina laadukasta Joensuun kaupunginteatterissa. Myös ohjaaja Tuomo Aitta oli joutunut aika yllättäen hyppäämään Borkan rooliin sairastapauksen vuoksi, mutta sekin meni ihan mallikkaasti. Musiikki oli myös erinomaista ja näytelmään sopivaa, Maria Karhapää pääsi Loviisan roolissa loistamaan laulutaidollaan.
Sanomalehti Karjalaisen arvion mukaan Joensuun kaupunginteatterin Ronja Ryövärintytär oli synkkä. Itse en kokenut sitä niin. Kyllä, näytelmässä oli myös kuolemaa, mutta sitä käsiteltiin kauniisti ja lapsille sopivalla tavalla. Visuaalinen maailma on myös aika tummanpuhuva, mutta sopii näytelmään.
Onko Joensuun kaupunginteatteri sinulle rakennuksena tuttu? Teatterin esitykset pidetään tässä Eliel Saarisen suunnittelemassa yli sata vuotta vanhassa rakennuksessa:
Rakennus sijaitsee keskeisellä paikalla Joensuun keskustassa joen rannassa ja on yksi kaupungin maamerkkejä. Ei kovin suuri rakennus, mutta kaunis ja vaikuttava – ja aika epäkäytännöllinen. Kuten arkkitehtonisesti merkittävät rakennukset tuntuvat jostain syystä usein olevan.
Itse olen rakennuksessa ja teatterissa käynyt ensimmäisiä kertoja jo 1980-luvulla. Siihen aikaan kunnilla ja kouluilla taisi olla rahaa käytettävissä runsaasti, joten pääsimme koulun kanssa usein teatteriin. Ne olivat hienoja elämyksiä ja muistan silloin lapsena vaikuttuneeni myös itse rakennuksesta. Muistelen myös tuolloin nähneeni Ronja Ryövärintyttären, mutta en löydä vahvistusta siitä, onko näytelmä tosiaan ollut tuolloin ohjelmistossa, vai muistanko väärin. Joka tapauksessa haluan lapsenlapsillekin tarjota välillä näitä ”kulttuurielämyksiä” – ne ovat vieläkin tärkeämpiä näinä kännykkä-ja TikTok-aikoina.
Kirjoittelen blogiin harvakseltaan näistä kulttuuri-kokemuksistani, ne löydät kaikki täältä. Ja koko Joensuun kaupunginteatterin ohjelmisto taas löytyy täältä. Itselläni on harkinnassa loppuvuodelle käydä vielä mahdollisesti katsomassa ”Naisia hermoromahduksen partaalla”.
Nyt hei kaikki lapset ja lapsenmieliset seikkailujen ystävät, ei kun tervemenoa Huitsintuuttiin Ronjan keväthuutoa kuulemaan!
-Taru-
Vastaa