Gummerus, 2025
Riko Saatsin Yönistujat oli Finlandia-ehdokkaana viime vuonna ja palkittiin tänä vuonna Karelia-kirjallisuuspalkinnolla. Ja lopulta Tarukin sai tämän paljon kehutun romaanin käsiinsä. Itselleni Yönistujat on aihepiiriltään viime vuoden Finlandia-ehdokkaista ehkä kaikkein mielenkiintoisin. Karjalaisuus ja evakkous kiinnostaa jo omien juurien vuoksi.
Romaani ei tosin alkanut lupaavasti. Se alkoi nimittäin karjalan kielellä. Onneksi ensimmäinen luku oli melko lyhyt ja seuraavassa kieli oli jo vaihtunut suomeksi 🙂 Aika vaikeaselkoista luettavaa tuo karjalan kieli. Vähän niin kuin viron kielikin – jotain ymmärtää, jotain arvaa, paljon menee yli hilseen.
Yönistujat kertoo parista vuorokaudesta sotien jälkeisessä Nurmeksessa. Kertojana toimii Suistamolta kotoisin oleva siirtokarjalainen perheenäiti Anastasia (Nasti, Anni). Nastin anoppi Tatjana tekee kuolemaa ja nukkuu pois. Nasti järjestää anopilleen karjalaiseen tapaan ruumiinvalvojaiset.
Välissä on lyhyitä karjalankielisiä lukuja. Niissä ymmärrykseni mukaan Nasti on neljäkymmentä vuotta myöhemmin sairaalassa ja puhuu puhelimessa.
Varsinaisesti romaani kertoo siirtokarjalaisten sopeutumisesta tai paremminkin sopeutumattomuudesta uuteen asuinseutuunsa. On se vaan surullista ja armotonta, miten evakoita on tässä maassa kohdeltu. He joutuivat jättämään kotinsa ja käytännössä omaisuutensakin. Lähtö ei ollut valinta vaan pakko. Silti heitä monin paikoin kohdeltiin kuin vihollisia, mierolaisia ja kerjäläisiä. Kuten Yönistujien Nastikin, moni evakko oli enemmän tai vähemmän pakotettu unohtamaan tapansa, uskontonsa, kielensä ja jopa nimensäkin sopeutuakseen niin sanotun kantaväestön joukkoon. Ja he sentään olivat oman maan kansalaisia!
Pistää totisesti miettimään. Jos suhtautuminen olisi ollut toisenlaista, olisiko meillä Suomessa vielä yksi rikas ja elävä äidinkieli? Olisiko meillä ortodokseja enemmän kuin nyt? Itsekin havahduin romaanin luettuani ihan tosissani miettimään, että onko minunkin sukuni ortodokseja. Jos on, niin äärimmäisen tehokkaasti se(kin) asia on vaiettu.
Suosittelen lämpimästi Yönistujia kaikille kotimaisten romaanien ystäville. Meille kaikille voisi tehdä hyvää asettua hetkeksi Nastin tai vaikka jonkun tämän päivän pakolaisen nahkoihin.
– Taru –
Vastaa