Karisto, 2026
Piia Helanderin Huurre on jatko-osa viime vuonna ilmestyneelle esikoiselle, Helios-romaanille. Ykkösosasta tutut Sandra ja Ossi ovat pääosissa myös tässä kakkososassa. Hevoset eivät ole enää kuvioissa mukana kuin hetkisen, mikä oli minulle pienoinen pettymys, vaikka ymmärrettävä ratkaisu onkin. Tuskin Hyvinkään kaikki rikokset voisivat tapahtua hevospiireissä.
Vaikka toimittajan kuolema vaikuttaa tapaturmalta, Ossi Hietalalla on alusta asti epäilyksensä. Heti tutkinnan alkuvaiheessa hän törmää tauon jälkeen Sandraan, jolla on hatara yhteys kuolleeseen toimittajaan.
Sandra yrittää kirjoittaa esikoisromaaniaan ja hän toimii myös sijaisena yläkoulussa. Teini-ikäiset ovat lievästi sanottuna haastavia opetettavia ja Sandra järkyttyy huomatessaan, miten huumausaineet ovat hiipineet jo koulumaailmaankin. Hän pyytää Ossilta apua suojellakseen oppilaitaan.
Ja noinkohan Hyvinkään kaupunginvaltuustossakin on jotain hämärää meneillään? Kaikki liittyy kaikkeen vai liittyyköhän sittenkään.
Sandra ja Ossi tuntevat edelleen voimakasta vetoa toisiaan kohtaan. Tosin Sandralla taitaa olla toinenkin ihailija eikä Ossi ole mielestään lainkaan valmis parisuhteeseen. Eikä hän pysty avautumaan Sandralle, joten väärinkäsityksiltä ei voi välttyä.
Lopulta monimutkainen vyyhti alkaa purkautua, viime metreille asti siinä kyllä menee. Voin suositella tätä Helanderin Hyvinkää-sarjaa kaikille kotimaisten dekkarien ystäville.
– Taru –
Vastaa