Uskallan väittää, että perhehoito ja perhehoitajuus ovat yhä edelleen aika tuntemattomia Suomessa. Siitäkin huolimatta, että tämä vuosi onkin ehkä ollut ensimmäinen vuosi, kun perhehoitoa on tuotu näkyvämmin esille esimerkiksi valtakunnan politiikassa.
Olen koko blogin olemassaolon ajan aina aika ajoin kirjoitellut tänne myös perhehoidosta. Viimeksi tämän kaksiosaisen juttusarjan:
Perhehoito omaishoitajan tukena
ja
Miksi muistisairaan omaishoitaja ei pidä lakisääteisiä vapaitaan?
Tänään ajattelin keskittyä perhehoitoon ihan puhtaasti perhehoitajan kannalta – varsinkin potentiaalisen tulevan perhehoitajan.
Erilaisia perhehoitomuotoja
Tällä hetkellä Suomessa on tarjolla perhehoitoa ainakin lapsille, vammaisille, mielenterveys-ja päihdekuntoutujille sekä ikäihmisille. Perhehoito voi olla perhehoitajan kodissa tapahtuvaa pitkäaikaista, lyhytaikaista tai osavuorokautista perhehoitoa tai sitten perhehoidettavan kotona tapahtuvaa kiertävää perhehoitoa.
Perhehoidosta olisi vielä niin paljon enempäänkin. Mikäpä auttaisi esimerkiksi maahanmuuttajia kotoutumaan uuteen maahan ja kulttuuriin paremmin kuin eläminen suomalaisessa perheessä? Vain taivas on rajana perhehoidon tarjoamille mahdollisuuksille.
Minulla on henkilökohtaista kokemusta vain ikäihmisten perhehoidosta omassa kodissa (lyhytaikaista ja osavuorokautista) sekä hieman kiertävästä perhehoidosta. Joten omakohtaista kokemusta tai ensi käden tietoa esimerkiksi lastensuojelun perhehoidosta minulla ei ole. Joten pahoittelen jo etukäteen mahdollisia asiavirheitä tai vääriä oletuksia. Saa korjailla tai lisäillä infoa kommentteihin.
Mikä motivoi ryhtymään perhehoitajaksi?
Minun ja puolisoni tapauksessa perhehoitajiksi ryhtyminen oli ja on eräänlaista downshiftaamista ja oravanpyörästä pois hyppäämistä. Tietoinen valinta siirtyä vakituisista palkkatöistä toimeksiantosuhteiseen perhehoitoon.
Moni hoitoalan ihminen on joko uupunut hoitotyössä ja/tai ei ole halunnut enää tehdä hoitotyötä siten, kuin sitä tänä päivänä liian usein joutuu tekemään. Perhehoitajuudesta on löytynyt usealle sairaanhoitajalle ja lähihoitajalle uusi ura. Olen kuullut monen hoitajataustaisen perhehoitajan kertovan, että perhehoito on se tapa, jolla he haluavat hoitotyötä tehdä.
Joku saattaa päätyä perhehoitajaksi kipuiltuaan lapsettomuuden kanssa. On menty Pride-valmennukseen ja päädytty perhehoitajaksi. Perhehoitajuus on mahdollistanut monelle sen oman ehkä kauankin toivotun perheen.
Perhehoito voi mahdollistaa vanhemmalle sen, että hänellä on mahdollisuus jäädä kotiin hoitamaan myös omia lapsiaan.
Omaishoitajuus voi joskus laajentua perhehoidoksi ja/tai perhekodiksi tai omaishoitotilanteen päätyttyä tulee halu auttaa muita samassa tilanteessa olevia.
Joku haluaa ja tarvitsee osa-aikatyön tai yrityksen lisäksi toisen tulonlähteen. Moni perhehoitomuoto taipuu myös tällaiseen tilanteeseen.
Kenelle perhehoitajuus sopii?
Ei ehkä kaikille, mutta monelle, jolta löytyy motivaatiota ja kyky sitoutua. Tietenkään sinulla ei voi olla akuutissa vaiheessa olevaa päihde-tai mielenterveysongelmaa ryhtyessäsi perhehoitajaksi. Sinulla täytyy olla kykyä ja halua pitää huolta toisista ihmisistä. Mikäli avaat perhekodin, sinun täytyy kirjaimellisestikin olla valmis avaamaan kotisi ovet vieraille ihmisille – asukkaiden lisäksi myös viranomaisille ja muille vierailijoille. Moni meistä avaa kotinsa myös medialle, jotta perhehoito tulisi entistä tunnetummaksi.
Onneksi kaikkien perhehoitajaksi ryhtyvien on käytävä valmennus. Se on erinomaista aikaa prosessoida omia valmiuksiaan perhehoitajaksi. Ja valmennukseen sisältyy tottakai myös ulkopuolisten arvio valmiuksistasi.
Perhehoitajalla ei tarvitse olla hoitajan koulutusta tai työkokemusta. Me perhehoitajat emme hoida sairautta tai sairaita ihmisiä, me pidämme ihmisistä huolta. Monella hoitajalla onkin poisoppimista hoitamisesta, kun he siirtyvät hoitotyöstä perhehoitajiksi.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että perhehoitajuus voi sopia myös henkilöille, joilla on alentunut työkyky. Perhehoitajuutta pystyy räätälöimään monella tavalla omannäköisekseen.
Uskallan olla sitä mieltä, että aika moni ruuhkaisessa kaupungissa asuva haaveilee maalle muutosta. Perhehoitajuus voi olla keino toteuttaa se haave. Ja toisin päin käännettynä; moni perhekoti on puhaltanut uutta eloa hiljaisiin maalaiskyliin. Tyhjinä olleet rakennukset ovat saaneet uusia asukkaita ja kyläyhteisö uusia innokkaita jäseniä.
Tässä hyvä muistilista perhehoitajuutta harkitsevalle (Perhehoito-lehdestä):
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän uskon myös siihen, että ihminen voi parhaiten silloin, kun voi auttaa muita. Voisiko tässä olla yksi syy siihen, että nykyään on niin paljon pahoinvointia? Kun jokainen keskittyy vain itseensä minäminäminä, ja ennen kaikkea vertailemaan itseään muihin – yleensä vielä hyvin vaillinaisin tiedoin. Jokaisen tulisi elämässään auttaa muita. Työnään tai vapaa-aikanaan, mutta jotenkin kuitenkin.
Ryhtyessäni perhehoitajaksi neljä ja puoli vuotta sitten, tarkoitukseni oli hidastaa elämänrytmiä ja ansaita elanto merkityksellisesti. Bonuksena tuli vapaus – kyllä, vapaus tehdä ja järjestää elämä ja “työ” omalla tavalla, ei esimiehiä, ei alaisia, työkavereitakin vain se yksi.
Hämmästyksekseni myös asenteeni työtä ja varsinkin eläköitymistä kohtaan on muuttunut. Aiemmin ajattelin, että jään eläkkeelle heti kun mahdollista, todennäköisesti varhennetulle heti kun vain pääsen. Nyt perhehoitajuuden myötä olen alkanut ajattelemaan toisin. Mikäli vain terveyttä riittää, haluan jatkaa perhehoitajana myös eläkeiässä ja eläkkeelle jäätyänikin. Perhehoitoa ja perhehoitajuutta on niin monenlaista, sitä voi muotoilla ja muokata elämäntilanteen mukaan. Perhehoitoyhteisössä on paljon meitä muita innoittavia esimerkkejä.
Onnistuinko saamaan sinua yhtään kiinnostuneeksi perhehoitajuudesta? Voit kysyä lisää kommenttiosiossa tai laittaa vaikka sähköpostia osoitteeseen taruntapaan@gmail.com. Lisätietoa saat myös Perhehoitoliitosta.
Mistä perhehoitoon liittyvästä haluaisit lukea seuraavaksi? Jonain päivänä tekisi mieleni kirjoittaa perhehoitajan sosiaaliturvasta. Mutta se on totisesti toinen tarina sitten se.
– Taru –
Vastaa