Teos, 2025
BookBeat-äänikirja julkaistu 30.11.2025
Lukija: Erja Manto
**Artikkelin lopussa on mainoslinkki, se on merkitty **-merkillä.
Tämä Suomen nuijituin nainen on mitä mielenkiintoisin kirjailijan elämäkerta! Kyllästyin jonottamaan tätä kirjastosta, joten otin sen kuunteluun BookBeatista. Aluksi lukijan ääni ja lukutyyli ärsyttivät minua suunnattomasti, mutta sitten aloin kuvittelemaan, että siinä puhuu Anni Polva itse. Mielikuvittelu on helppoa, koska en ole tietääkseni koskaan kuullut hänen puhettaan.
Eipä tiennyt pikku Taru vuonna 1981, että Anni Polva vieraili seminaarissa hänen kotikaupungissaan Joensuussa. Voi tosin olla, että Taru ei ollut vielä siinä vaiheessa Tiina-kirjoja löytänyt, en pysty varmaksi muistamaan. Tästä Joensuun seminaarista kirja kuitenkin alkaa.
Kaikki Tiina-kirjat on tosiaan tullut luettua, moni niistä useampaankin kertaan. Paljon en niistä enää muista. Muistan Tiinan ja naapurin Juhan, Tiinan elinikäisen rakkauden kohteen. Muistan, miltä heidän kotitalonsa minun mielikuvissani näytti. Se muistutti nimittäin erehdyttävästi varhaislapsuuteni asuintaloa Viialassa. En myöskään tuolloin Tiinoja lukiessani huomannut tai ajatellut, että kirjat oli kirjoitettu jo 20-30 vuotta aiemmin. Nuorena aikuisena luin vielä useita Polvan aikuisten romaaneja. Mutta jossain vaiheessa hylkäsin ne liian viattomina – olinhan tottunut lukemaan paljon mehukkaampia tarinoita muun muassa Regina-lehdestä.
Mutta takaisin Anni Polvaan – eli Anni Polvianderiin, omaa sukua Heinoseen. Onnekseen hän oli hyvällä itsetunnolla varustettu, jalat maassa ja hän tosiaan elätti itsensä ja perheensä kirjoittamisella. Heikompi ihminen olisi ehkä murtunut tai ainakin lopettanut kirjoittamisen niin kohtuuttoman arvostelun kohteeksi joutuessaan. Huvittava yksityiskohta on esimerkiksi se, että moni häntä ja hänen kirjojaan kiivaasti arvostelleista ei ollut edes lukenut yhtäkään hänen teostaan! Ja yhteen aikaan kirjastoilla oli jopa kielto ottaa Anni Polvan kirjoja valikoimiin.
Mutta lukijat rakastivat – ja ostivat – Polvan kirjoja. Ja Anni Polvahan kirjoitti. Ja vuosikausia hän kirjoitti niitä perheenäitinä kotitöiden lomassa ja kävi myös päivätöissä. Ei voi kuin hattua nostaa, ja korkealle. Onneksi hän sai tunnustusta jo eläessään ja edelleen hänen kirjansa elävät. Minun mielestäni hän on myös mitä parhain roolimalli meille naisille, miksei muille sukupuolille myös.
Eikö olisikin hienoa todeta, että onneksi tänä päivänä ei viihdekirjallisuutta-ja viihdekirjoja kohdella enää ala-arvoisesti? No, ehkä ei ihan samassa mittakaavassa, kuin Anni aikana. Edelleen kuitenkin halutaan luokitella kirjoja laatukirjallisuuteen ja vähäpätöisempään viihdekirjallisuuteen. Herkästi vaikkapa ylpeillään sillä, että ei olla luettu (eikä aiota koskaan lukeakaan) yhtään Rämöä, Remestä tai Hooveria. Varsinkaan tänä päivänä meillä ei ole varaa moiseen elitismiin. Olkaamme onnellisia siitä, että joku vielä ylipäätään lukee jotain. Jokin aliarvostettu “viihdekirja” voi olla juuri se avain, jolla saadaan uusi ihminen lukemisen pariin. Ja me lukevat ihmiset alamme olla katoava luonnonvara. Minä en häpeä myöntää, että itse luen pääasiassa viihtyäkseni. Joskus muistakin syistä, mutta hyvä kirja on minulle aina parempaa viihdettä kuin keskinkertainen elokuva.
Kiitos Anni Polva, uudisraivaajan työstäsi!
-Taru-
**Alla olevaa banneria klikkaamalla pääset kokeilemaan BookBeat-palvelua ilmaiseksi 70 päiväksi. Etu koskee uusia BookBeat-tilaajia:
**
Vastaa