Momentum, 2024
Terveisiä kuplasta nimeltä Piilaakso, suomalaisin silmin – tästä on lyhyesti sanottuna kysymys Kaisa Korpelan kirjassa Uunipelti-identiteetti. Erikoinen nimi kirjalla, mutta nimen syy kyllä selviää lukiessa 😊
Kaisa Korpela – jos ei nyt yhdessä yössä, niin melkein ainakin- muuntuu korkeakoulutetusta uranaisesta kotirouvaksi hänen muutettuaan puolison työn perässä Piilaaksoon Yhdysvaltoihin. Amerikkalaiset uunipellit ja terveysvakuutukset tulevat tutuiksi, samoin Piilaakson kotirouvien ranking-listat.
Romaani kertoo kymmenen vuoden ajanjaksosta Yhdysvaltojen Kalifornian osavaltiossa sijaitsevassa Piilaaksossa (Silicon Valley), joka on ainutlaatuinen kupla – korkean teknologian yritysten kansainvälinen keskittymä ja pitkälti ihan oma maailmansa. Romaani on myös yhdenlainen kasvutarina: Kaisa Korpela tosiaan muuttaa alueelle vuonna 2014 puolisonsa ja tämän työn perässä. Koska työluvan saanti Yhdysvalloissa ei ole mikään läpihuutojuttu, ensimmäiset pari vuotta hän on olosuhteiden pakosta ”kotirouvana”. Myöhemmin hän kyllä pääsee itsekin työelämään kiinni uudessa kotimaassaan ja identiteettikin alkaa ehkä pikku hiljaa muuttumaan maahanmuuttaja-kotirouvasta enemmän amerikansuomalaiseksi.
Kirja on hyvin kirjoitettu, helppolukuinen, viihdyttävä mutta myös informatiivinen teos. Moni stereotypia saa huutia kirjan edetessä. Teos vaikuttaa täysin omaelämänkerralliselta, mutta sisältää ilmeisesti myös jonkun verran fiktiota. Liekö fiktiota firma, jossa puoliso työskentelee? Sitä kutsutaan vain nimellä Yhtiö, mutta annetaan selvästi ymmärtää sen olevan yksi niistä Piilaakson ykkösluokan firmoista. (Toki voi olla, että salassapitovelvoite estää nimeä kertomasta.) Myös melkein kohtalokkaan käänteen saanut Death Valleyn reissu voisi olla uskomatonta fiktiota.
Itse kyllä mietin yli puolet kirjasta, että miksi pariskunta on noin pitkään viihtynyt Kaliforniassa. Kuka ihme haluaa elää valtavan kalliisti, kuivuudessa, kärsien huonosta hengitysilmasta, peläten aiheellisesti maastopaloja, maanvyörymiä ja maanjäristyksiä, ajella aivan käsittämättömissä ruuhkissa ja ja ja… Ymmärrän kyllä paremmin kuin hyvin auringon ja lämmön tarpeen, mutta muutoin olosuhteet eivät omaan korvaani/silmääni voita kotimaamme olosuhteita. Korpela onneksi kirjan lopussa avaa melko tyhjentävästi omia motiivejaan. Ja esimerkiksi ilmapiirien eroja ei pysty tietenkään mitenkään arvioimaan, kun elää vain tässä yhdessä todellisuudessa 😊
Mutta oikein mukava ja informatiivinen lukukokemus. Tähän voisi ihan hyvin tulla jatko-osakin tai sitten täysin fiktiivinen romaani aihepiiriin liittyen. Voin suositella myös sinun lukulistallesi 😊
-Taru-
Vastaa