Riitta Konttinen: Kunpa saisin hänen elämänsä. Venny Soldan-Brofeldt & Helene Schjerfbeck
Siltala, 2024
Teoksen nimi Kunpa saisin hänen elämänsä ja ehkä jopa kirjailijan idea koko teokseen on syntynyt yhdestä lauseesta, jonka Helene Schjerfbeck kirjoitti ystävälleen kirjeessä – kunpa nyt saisin hänen elämänsä! Hän viittaa sillä taiteilija-kollegaansa Venny Soldan-Brofeldtiin. Riitta Konttinen on aiemmin kirjoittanut kummankin elämäkerran – ja monen muunkin merkittävän naisen.
Jostain syystä en ole kumpaakaan näistä elämäkerroista lukenut, mitä voi oikeastaan pitää vähän outonakin asiana, koska Helene Schjerfbeck on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen lempitaiteilijoistani. En ole myöskään Helene-elokuvaa nähnyt. Joten minulle lähes kaikki heidän elämästään oli uutta, vaikka taide ainakin osin tuttua. (Tästä eteenpäin kirjoitan heistä vain etunimillä Helene ja Venny, koska kummankin sukunimi on haastava kirjoittaa).
Helene ja Venny olivat samanikäisiä, syntyneet ruotsinkieliseen perheeseen, molemmat taiteilijoita. Siinä yhtäläisyyksiä, mutta erojakin oli paljon: toinen oli (kirjailija Juhani Ahon) aviovaimo ja äiti, toinen ei koskaan mennyt naimisiin. Myös heidän taiteensa – varsinkin 1900-luvulla – oli keskenään varsin erilaista. Venny myöskin opetteli ja oppi suomen kielen hyvin, Helene ei sitä koskaan oppinut kunnolla. He olivat myös ystäviä – tapasivat ensimmäisen kerran jo lapsina – joskaan eivät erityisen läheisiä.
Näiden kahden taiteilijan ”elämät ovat kuin kaksi rinnakkaista lankaa, jotka tietyissä kohdissa kulkevat ristiin toistensa kanssa”.
Teos on oikeastaan kummankin taiteilijan elämäkerta. Heidän molempien elämä käydään läpi syntymästä kuolemaan – kumpikin eli kuitenkin yli 80-vuotiaaksi.
Helene oli koko elämänsä ajan invalidi ja sairasteli muutenkin paljon. Oikeastaan lukuun ottamatta ulkomailla vietettyjä vuosia nuorempana – huolimatta siitä, että hän ei koskaan mennyt naimisiin tai saanut lapsia – hänen taiteen tekemisensä esteeksi ja hidasteeksi muodostuivat kuitenkin monenlaiset (muiden ihmisten asettamat) velvollisuudet. Häntä myös virheellisesti pidettiin erakkona, vaikka hän varmaankin oli introvertti ja halusi säästää ”hyviä” hetkiä mieluummin taiteen tekemiselle kuin seurustelulle.
Venny oli hyvin eri luonteinen henkilö kuin Helene. Hän oli energinen ja sosiaalinen ja sai voimaa ja iloa muista ihmisistä. Ja vaikka hän oli vaimo ja perheenäiti, hän eli kuitenkin monin tavoin boheemia elämää ja hänen avioliittonsakin oli varsin epätavallinen. Myös hänen taiteen tekemisensä jäi usein lapsipuolen asemaan muun elämän viedessä siltä tilaa.
Kirjasta saa hyvän käsityksen siitä, millaista (varsinkin naisten) elämä Suomessa oli sata vuotta sitten ja samalla pääsee sukeltamaan myös taidemaailmaan sisälle.
Jos olisin kerennyt lukea tämän ennen Blogistania 2024-äänestystä, olisin sijoittanut tämän kakkoseksi Blogistanian Tieto-sarjassa.
Muuten, nämä Helenen maalauksista kopioidut taidelautaset ovat kuuluneet kotini sisustukseen jo yli 20 vuotta:
Tässä artikkelissa kerron muun muassa vierailustani Villa Gyllenbergissä, jossa on paljon esillä Helenen tekemää taidetta.
-Taru-
Vastaa