Bazar, 2026
Kylläpäs sain taas käsiini älyttömän hyvän kotimaisen esikoisromaanin. Näitä onkin ollut onni lukea useampia tänä vuonna. Laura Pollarin Oikeasti aikuinen on paitsi hyvin kirjoitettu, niin poikkeuksellisen hätkähdyttävä romaani. Varsinkin, kun se mitä ilmeisimmin perustuu todellisiin tapahtumiin.
Päähenkilö on nimetön tyttö – haluaisin sanoa että tyttöparka. Tyttö elää lapsuuttaan Aikuisten ja Esikoisen kanssa. Ja oikeastaan odottaa vain kasvavansa tarpeeksi isoksi, että pääsisi pois. Vahva eloonjäämisvaisto kehottaa lähtemään mahdollisimman pian, mahdollisimman kauas. Hän toivoo olevansa siedetty, tietäen että rakastettu tai edes pidetty on liikaa toivottu.
Oikeasti aikuinen-romaanin teema on todella tärkeä. Ja sillä tavalla ajankohtainenkin, että tästä vaietusta aiheesta on onneksi alettu viime vuosina puhumaan hieman avoimemmin. Nimittäin kaltoinkohtelusta. Siitä kun vanhempi vihaa ja kiusaa lastaan. Eikä kukaan näe eikä puutu. Tai kun asiasta suoraan kerrotaan, hymistellään ja selitellään parhain päin.
Henkilökohtaisesti minun on todella helppo ymmärtää se, että joku haluaa kokonaan katkaista välit vanhempaansa tai muuhun lähisukulaiseen. Jos jokin ihmissuhde tuottaa sinulle vain pahaa mieltä, niin mikään eikä kukaan pakota sinua sitä ihmissuhdetta jatkamaan. Verisukulaisuus ei velvoita mihinkään. Mutta mitä ilmeisimmin olen todella pienessä vähemmistössä tämän mielipiteen kanssa. Yleinen ja yleisesti hyväksytty mielipide tuntuu olevan, että omia vanhempia ei jätetä, koska… Niin, miksi? Koska he ovat tehneet parhaansa? Joskus jonkun paras voi olla toiselle helvetti. Ja jotkut ihmiset ovat liian myrkyllisiä, jotta he pystyisivät terveisiin ihmissuhteisiin.
Kaikilla meillä on omat traumamme ja kipupisteemme. Kukaan ei aina käyttäydy mallikkaasti muita ihmisiä kohtaan. Mutta on aikuisen ihmisen asia hoitaa haavansa, eikä kaataa pahaa oloaan jatkuvasti muiden, varsinkaan lasten niskaan. Ja jos vihaat lastasi, mene hoitoon.
Mutta takaisin Oikeasti aikuinen-romaaniin. Rankasta teemasta huolimatta kirja on myös hauskaa luettavaa; (mustaa) huumoria, sitkeä selviytyjä-päähenkilö, näyttämönä milloin Pariisi, milloin New York. Ei turistin näkökulmasta, vaan siellä asuvan ja elävän ihmisen näkökulmasta.
Ehdoton lukusuositus.
– Taru –
Vastaa