Nyt kun minulla ja puolisollani on reilut kolme vuotta toimeksiantosuhteista perhehoitajuutta takana, niin alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että minullakin saattaisi olla jo hieman kompetenssia lausua asiasta jopa näin julkisestikin jotain. Tämä postaus on ensimmäinen osa kaksiosaista artikkelisarjaa ”Lyhytaikainen perhehoito ikäihmisen kotona pärjäämisen tukena”.
Meidän perhekotimme siis toimii lyhyt-ja osavuorokautisena perhekotina eli meillä ei ole lainkaan vakituisia asukkaita, kuten pitkäaikaisissa perhekodeissa on vaan kaikki asiakkaamme ovat ns. vuorohoitolaisia. Joku on meillä muutaman tunnin, osa vaikkapa kolme päivää ja joku viikon kerrallaan. Suurin osa asiakkaistamme on vakituisia eli he käyvät meillä säännöllisesti joka kuukausi. Aivan ensimmäisessä blogipostauksessani vajaa puolitoista vuotta sitten kerroin ikäihmisten perhehoidosta.
Kuulen usein kuvailtavan, että perhekodit ovat ”kodinomaisia” paikkoja. Mielestäni se on ehkä hieman harhaanjohtavasti sanottu. Toimeksiantosuhteiset perhekodit ovat ihan oikeita koteja, joissa asuu ihan oikeita perheitä. Ja jokainen perhekoti on erilainen, omanlaisensa. Ei ole mitään tiettyä sapluunaa, millainen perhekodin pitää olla. Toki kaikkien perhekotien tilat on arvioitu ja hyväksytty ja perhehoitajat valmennettu ja arvioitu tehtävään sopiviksi henkilöiksi. Perhekotien monimuotoisuus on myös asiakkaan kannalta hieno asia – jokaiselle toivottavasti löytyy juuri se omaan elämäntapaan soveltuva perhekoti.
Lyhytaikainen perhehoito omaishoitajan tukena
Omaishoitaja on henkilö, joka pitää huolta läheisestään, joka ei joko sairauden tai muun syyn takia selviydy arjesta omatoimisesti. Virallisesti lain mukaan omaishoitaja on henkilö, joka on tehnyt omaishoitosopimuksen hyvinvointialueen kanssa. Hyvinvointialue maksaa tällöin omaishoitajalle (pientä) hoitoisuuden mukaan porrastettua palkkiota. Omaishoidettava voi olla lapsi tai aikuinen. Ikäihmisen omaishoitajana toimii tyypillisesti puoliso tai oma lapsi tai muu läheinen.
Omaishoito on hyvin sitovaa. Osaa omaishoidettavista ei voi jättää hetkeksikään ilman apua ja valvontaa. Kaikilla omaishoitosopimuksen tehneillä omaishoitajilla on lakisääteinen oikeus vähintään kahteen vapaaseen vuorokauteen kuukaudessa. Lyhytaikainen perhehoito on yksi tapa järjestää omaishoitajan lakisääteiset vapaat. Meidänkin asiakkaistamme suuri osa on omaishoidettavia. Monet hyvinvointialueet myös myöntävät omaishoitajan jaksamisen tueksi lisävapaita lakisääteisten vapaiden lisäksi.
Kun omaishoitaja tuo omaisensa tuttuun perhekotiin tuttujen ihmisten luo vapaansa ajaksi, hän voi olla huoletta – omainen on turvassa, hänellä on seuraa ja aktiviteetteja ja hän saattaa jopa viihtyä 😊
Lyhytaikainen perhehoito yksin asuvan ikäihmisen tukena
Myös yksin asuvan ikäihmisen kotona pidempään pärjäämistä voidaan tukea lyhytaikaisella perhehoidolla. Suurin yksittäinen ongelma ikääntyneillä yksin asuvilla on hyvin usein yksinäisyys; puoliso on mahdollisesti kuollut, samoin suurin osa ystävistä ja tuttavista. Elämänpiiri on kaventunut, harrastukset ovat saattaneet jäädä ja on ehkä turvatontakin. Ulkoilemaan ei välttämättä yksin uskalla lähteä. Ruokailukin saattaa olla vähän sinne päin. Ruokahalua ei välttämättä ole eikä yksikseen ateriointi edes kiinnosta.
Säännöllisten perhehoitojaksojen avulla tuetaan ikäihmisen toimintakykyä: maukas ja terveellinen, säännöllisesti tarjoiltu kotiruoka, päivittäinen ulkoilu ja vuorovaikutus muiden kanssa tuo elämään uutta sisältöä ja saattaa jopa palauttaa kadoksissa olleen elämänilon. Syntyy uusia pitkäaikaisia ihmissuhteita. Usein sitä sovittua perhehoitojaksoa jo odotetaan innolla. Parhaimmillaan perhekoti voi olla ikäihmisen toinen koti.
Ensi viikolla toisessa osassa kerron lyhyesti, missä muissa tilanteissa lyhytaikainen perhehoito voisi olla hyvä vaihtoehto. Kerron myös oman mielipiteeni siitä, milloin on hyvä aika aloittaa lyhytaikainen perhehoito.
Kerrothan kommenteissa, mitä ajatuksia tämä postaukseni ikäihmisten lyhytaikaisesta perhehoidosta herätti.
-Taru-
Aiheeseen liittyviä linkkejä:
Vastaa