Tämän Michael-elokuvan on moni käynyt katsomassa ja todella moni on siitä myös arvostelun kirjoittanut. Kaikki on ehkä jo sanottu. Siitä huolimatta tässä tulee vielä yksi, ihan tavallisen keski-ikäisen täti-ihmisen mielipide. Eiköhän se vielä joukkoon sovi.
Elokuvaa on kritisoitu paljon muun muassa siitä, että se sivuuttaa täysin Micheal Jacksonia vastaan esitetyt hyväksikäyttösyytteet. Tosin elokuvahan sijoittuu aikaan ennen kuin näistä asioista (kai) vielä tiedettiin. Rakkaus lapsia kohtaan kyllä tulee selvästi esiin elokuvassa. Ja jo ihan ensimmäisessä kohtauksessa, jossa Michael on vielä lapsi, tuodaan riipaisevasti sekä aika hienovaraisesti esiin se, kuinka hän on jäänyt paitsi normaalista lapsuudesta.
Itse jäin enemmän ihmettelemään sitä, miksi osa Jacksonien sisarusparvesta – varsinkin myös laulajana erinomaisesti menestynyt Janet Jackson, loistaa poissaolollaan koko elokuvan ajan.
Minulle Michael-elokuva oli ennen kaikkea upea musiikkielämys. Mutu-tuntumalla sanoisin, että ylipäätään elokuvassa lauletaan enemmän kuin puhutaan. Ja sehän passaa Tarulle – varsinkin on kyse näin hienosta musiikista ja uskomattomista esityksistä.
Pääosan esittäjälle, Michael Jacksonin veljenpojalle Jaafar Jacksonille, on annettava täydet pisteet roolisuorituksesta. Kasvonpiirteiltään hän ei muistuta setäänsä. Minun mielestäni ei kropaltaankaan. Mutta kaikki muu – puheääni, eleet, liikkeet, tanssista puhumattakaan – on kertakaikkisen upeaa!
Katsoin vähän ennen elokuvan katsomista kaksi dokumenttia. Toinen kertoi hyväntekeväisyyskappale We are the world-kappaleen tekemisestä. Nuorempi polvi ei ehkä edes tunne tätä 1980-luvulla julkaistua kappaletta, mutta minulle ja monelle muullekin ikäpolveni edustajalle se on tärkeä. Siinä Michael Jackson (joka oli toinen biisin tekijöistä) lauloi jossain vaiheessa kappaletta ilman säestystä. Täytyy sanoa, että se lyhyt pätkä oli jotain sanoinkuvaamattoman kaunista. Michael Jacksonin musikaalisuus oli jotain aivan ylimaallista.
Toinen vastikään katsomani dokumentti oli kolmeosainen sarja Michael Jacksonin vuoden 2005 oikeudenkäynnistä taustoineen. Olihan se karua katsottavaa. Seuraavaksi voisi vielä katsoa This is it-dokumentin, joka on kaiketi kuvattu hieman ennen artistin 2009 tapahtunutta kuolemaa.
Voin suositella elokuvaa esimerkiksi kaltaisilleni, jotka haluavat nostalgia-tripille 1980-luvulle. Ja myös sinulle ehkä nuoremmalle henkilölle, joka haluat ymmärtää, miten ja miksi M.J oli niin suosittu. Joka tapauksessa Michael Jacksonin musiikki elää vielä paljon kauemmin kuin kukaan meistä. Luvattua elokuvan jatko-osaa odotellessa voi vaikka katsoa upeaa Thriller-videota – sekään ei vanhene.
Jos tahdot lukea kokemukseni Levoton tuhkimo-elokuvasta, se löytyy täältä.
– Taru –
Vastaa