Kulttuurivihkot, 2026
Taru se on taas ollut lempipuuhassaan. Eli lukemassa aforismeja. Ja lähestulkoon uunituore teos vielä. Sananvarjoja on Nuutti Hiltusen kolmas aforismikokoelma. Aiemmin ilmestyneet ovat Uni katsoo minua ja Mieleni lennä. Valitettavasti nuo kaksi aiemmin ilmestynyttä eivät kuulu Vaara-kirjastojen valikoimiin.
Nuutti Hiltunen oli myös yksi aforistikoista, jotka osallistuivat Aforismin ja valokuvan symbioosi-näyttelyyn, josta kerroin täällä.
Sananvarjoja on jaettu seitsemään osaan tai lukuun. Kuten Tarun tapaan tapana on, lainaan tähän alle omia suosikkejani jokaisesta luvusta.
Kosmos
Tässä luvussa ei ollut montaa aforismia, jotka olisivat minuun uponneet. Osaa en oikeasti edes ymmärtänyt. Mutta nämä resonoivat:
“Houston, teillä on ongelma. Maailman vanhin ihminen kuoli, nuorin ei kohta synny, ja maailmanne lämpenee.”
“Mikään mahti maailmassa ei mahda itselleen mitään.”
Toiseus
“Minut on kasvatettu lapsesta pitäen.”
Nämä kaksi seuraavaa sopivat valitettavasti moneen naiseen – itseni mukaan lukien:
“Mitä peittää, poistaa, pyyhkii, välttää kertoo hänestä enemmän kuin mitä hän itsestään näyttää.”
“Uusi tyyli. Tuon tarkoitus miltä hän näyttää on olla näyttämättä minkä näköinen hän on.”
“Eläke. Kaikkien tahdonvastaisten aamujen maksu, joina oli pakko nousta ylös ennen kuin heräsi.”
Rakkaudesta sanottua:
“Jokainen ontuu tavallaan. Rakkautta on katsoa näkemättä hänessä rampaa.”
“Käteni kaukana minusta koskettaa sinua.”
“Lisääntymisvietti on elinkeino, rakkaus sen naamio.”
Tietous
“Kokonaisuuteen kuuluu myös siitä puuttuva.”
“Miten asia ei ole varmistaa sen miten asia on.”
“En voi unohtaa mitä en halua muistaa.”
Viisaus
“On vanhan vika, jos uutta on vaikea vastaanottaa, ei uuden.”
Kyllä. Jos elät tai olet elänyt tai päättänyt elää siten, että otat uudet asiat ja jutut ennemmin mahdollisuutena kuin uhkana, uuteen sopeutuminen on paljon helpompaa ja mukavampaa.
“Matkan aie on matkaa, matka määränpäätä tärkeämpi.”
Tällä on tietenkin syvällisempikin merkitys, mutta kyllä minä silti riemulla suunnittelen ensi syksyn tulevaa matkaa :).
“Koskaan ei ole myöhäistä katua, harkita kyllä.”
“Niin kauan kun on matkalla on toivoa perillepääsystä.”
“Toivonkipinä: palavan halun syttymissyy.”
Ilmaus
Lempilukuni tästä kokoelmasta.
“Silmät sielun, kieli mielen peili.”
“Häikäistyn sanoistani, sitten sokeudun.”
Jep, tunnistan. Hetkittäin (ovat tosi lyhyitä hetkiä ne) runoja kirjoittaessa ajattelen olevani nero. Kunnes rysähdän maan pinnalle ja tajuan mitä sontaa taas olen suoltanut. Kohta en enää tiedä, ovatko tavuni jumalaisia vai vain sitä itseään.
“Jonkin sortin Midas. Kaikki mitä kirjoitan muuttuu sanoiksi.”
Nämä viimeiset kertovat aforismien kirjoittamisesta:
“Aforisti puki ajatuksen sanoiksi ja riisui lauseen sen rajoiksi.”
“Ajatus on pääasia. Aforistille sen sanominen nasevasti on sydämenasia.”
“Sanon että kirjoitan, vaikka karsin.”
Minuus
“Ei se mitä katsot, vaan mistä katsot on se mitä näet.”
“Käsitys itsestä on käsityksessä muista.”
“Itseään voi vähätellä vain jos ajattelee itseään paljon.”
Tämä osui pahasti. Olen kova vähättelemään itseäni, olen siis itsekeskeinen. Nyt loppui se, Taru!
Unohdus
Ensimmäinen ja tämä viimeinen luku resonoivat vähiten. Mutta tätä minä sanoisin jo runoksi:
“Alun perin,
itse kukin.
Kunnes kuihdun,
lopun luin.”
Tämä ei ollut ensimmäinen eikä myöskään viimeinen Tarun tapaan-blogissa esitelty aforismikokoelma. Lisää on tulossa. Jos pidit, pysy kanavalla.
– Taru –
Vastaa