Kotihoidossa
kohtaamisia, kohtauksia ja kohtaloita
Oppian, 2024
Kotihoidossa on lääkäri Tuula Pihkakosken kirjoittama pienoisromaani, mikä perustuu hänen omiin kokemuksiinsa ikäihmisten kotihoidosta, vaikka tietenkin henkilöt ja tarinat ovat keksittyjä.
Romaanissa näkökulmat kuitenkin vaihtuvat: lääkärin lisäksi ollaan myös hoitajien, asiakkaiden eli ikäihmisten, omaisten ja myös naapureiden matkassa.
Romaani on noin 200-sivuisena tosiaan lyhyt sekä helppo-ja nopealukuinen muun muassa lyhyiden lukujensa vuoksi. Lähes kaikissa luvuissa ollaan kotihoidon kotikäynnillä. Tarina etenee kronologisesti vaikka luvuissa kerrotaankin tarinaa eri henkilöiden näkökulmasta.
”Tea käväisee välillä yhtä nopeasti kuin hoitajat, vaikka on tytär. Hoitajia se silti moittii, jos ne käy kiireellä.”
”- Eikö tänään olekaan suihkupäivä? Kysyn hoitajalta. – Kokeilepa tukkaa, vielä on vähän kostea. – Ai jaa, sanon ja sivelen tukkaani. – Oletko sinä jo kostea? kysyn, virnistän ja hapuilen kädelläni naista kohti. – Hyvää päivänjatkoa, nainen sanoo ja lähtee. Kyllä se taisi olla hoitaja, naishoitaja, mutta turhan tiukkapipo, mietin.”
”Tänne pitäisi saada äkkiä lisää hoitajia, muuten minä en jaksa, vaikka tykkään tästä työstä. Tykkäänkö jopa liikaa, kun täällä vain sinnittelen, mietin.”
”- Ei tarvitse olla huippuhyvä hoitaja, riittää kun on melko hyvä. Tärkeintä on jaksaa”.
”Olkoon Alzheimer tai mikä hyvänsä, pääasia, että olen nyt kotona. Kyllä minä täällä pärjään, kun hoitajat käyvät. Voin käydä ehkä naapurin Lahjan kanssa kävelyllä tai ainakin kahvitella. Ihan hyvä olo on, ei se Alzheimer tunnu missään.”
Luvuista huokuu kirjailijan asiakkaista/potilaista välittäminen sekä myös aito hoitajien työn arvostus. Toivoisinkin kaikkien lukevan tämän kirjan, vaikka kotihoito aiheena ei tuntuisi juuri nyt omassa elämässä ajankohtaiselta.
Minulla ei ole juurikaan kokemusta kotihoidosta, mutta romaani antanee melko realistisen – ehkä kuitenkin hieman ruusuisen – kuvan kotihoidon ja ikäihmisten arjesta. Ainakin nyt 2020-luvulla tilanne lienee karumpi. Hoitajapula ja kiire mainitaan, mutta se ei juurikaan näy kirjan kohtauksissa. Vaikea ainakaan uskoa, että kovin monella hyvinvointialueella tänä päivänä on mahdollista, että hoitaja voi käydä asiakkaan kanssa säännöllisesti kuntosalilla tai edes kaupassa ja ulkoilemassa. Itse asiassa omalla hyvinvointialueellani on alettu viime aikoina panostaa kiertävien perhehoitajien apuun myös kotihoidon asiakkaiden parissa. Jos muuten ikäihmisten perhehoito aiheena kiinnostaa, niin voit lukea artikkelini siitä täältä.
-Taru-
Vastaa