Anni Ahola Varpulainen: Kevään olennot
Torni Kustannus, 2026
Kirja saatu kirjailijalta arvostelukappaleena, kiitoksia.
Kevään olennot on Anni Ahola Varpulaisen esikoisrunokokoelma. Tätä lukiessa Taru on hieman epämukavuusalueella oudossa surrealistisessa maailmassa. Kun siihen lisätään vielä teknologia-sanastoa, Taru meinaa olla pihalla kuin lumiukko näin helteillä. Ei vaineskaan, on terveellistä laajentaa mukavuusaluettaan ja parhaimmassa tapauksessa jopa oppia tai ainakin oivaltaa jotain uutta. Kokoelma ei ole ihan helpointa luettavaa, mutta hienosti kirjoitettu se on. Ihailen kovasti kirjailijan taitavaa kielen käyttöä. Runoissa muun muassa kuunnellaan juurien tärinää kaupungin alla, kaadetaan hellyyttä ränneihin, unelmatkin ovat resursseja, maistetaan kosmista sumua ja keräillään siiveniskuja.
Kevään olennot kertoo rakkaudesta, vierauden tunteesta ja luonnosta. Kokoelma on ennemminkin kokonainen kertomus tai säeromaani kuin kokoelma yksittäisiä runoja. Siinä matkustetaan ajasta, paikasta ja tunnelmasta toiseen.
Kuten Tarun tapaan tapana on, lainaan tähän alle suosikkipätkiäni kokoelmasta. Voi hyvinkin olla, että nämä pätkät ovat lähimpänä “perinteistä” runoutta tästä kokoelmasta. Nämä ovat myös sellaisia, mitkä toimivat näin erilläänkin:
“miksi ihmisten kaupungit loistavat kirkkaammin kuin heidän unensa”
Ajattelen tämän olevan sukua omalle ajatukselleni siitä, että keinovalo on pilannut urbaanit silmämme.
“Tämä mikä meillä on
on ympärivuotinen hedelmä
se kasvaa auringon päällä
eikä osaa kuivua
sen nimi on
kaunis karhukainen”
“Algoritmijumalat ovat päättäneet erottaa meidät
ei ole tehtävissä mitään”
Tämä oli jotenkin pysäyttävä. Tänä päivänä monet löytävät toisensa algoritmien avulla. Mutta voihan siinä käydä toisinkin päin.
“ainoa oikea suu on sellainen
itsensä puhtaaksi puhunut
niin hiljaiseksi muuttunut suu
sen pielet kurkottavat kohti
meren ylittävää taivasta
vaikka sieltä sataisi
haita ja ankkureita
laivat olisivat ryöstöaikeissa”
“nälkäisenä jokainen talo näyttää kodilta
puistonpenkkien jättäminen tyhjiksi kodittomille uroteolta
kaupungin toiselle puolen, kaiho veden yli
on vain ankkojen kiusaa ja ajan tuhlausta”
Minä en lue Sci-Fiä, mutta uskaltaisin silti suositella tätä runokirjaa varsinkin juuri sinulle kyseisen genren ystävä. Kevään olennot saattaisi olla sinulle juuri sopiva portti runojen maailmaan. Toisinkoista odotellessa.
– Taru –
Vastaa