Juhannusrunoja Tarun tapaan:
Kumppaniaan etsivän kyyhkyn kujerrus
sekoittuu tomeraan titityyhyn
kukkopoika vielä voimansa tunnossa
kiekaisee loppuhuipennuksen
Mittumaarin sinfoniaorkesteri
Satupuuvanhus kapellimestarinaan
Katsomossa keinu verkkaisesti natisee
lempeän tuulen suhistessa oksistossa
oravaperheen rapiseva ohimarssi
väliaikanumerona
harakat raakkuvat aplodejaan
Valokiilat kultaavat maisemaa
käännymme valoon kuin auringonkukat
kirkkauden hiipiessä nurkkiin ja mieliin
säteet tankkaavat akkumme täyteen
pitkän pimeän jälkeen ja varalle
Paiste lämmittää luita ja pehmittää lihan
pilkuttaa kasvot ja rypistää silmäkulmat
kietoudumme naapurista karanneen
pimpinellaruusun parfyymipilveen
Yöttömän yön roihua odotellessa
koivuvastalla hutkiessa
Juhlamokkaa hörppiessä
Kyrsää käristäessä
keskikesää juhliessa
Juhannuksen vietto
kokko-ja salkojuhlia
juhannustansseja keskikesän
valoisaa aattoiltaa luonnon äärellä voi viettää pitkää viikonloppua
kokon poltto tanssi, laulu ja leikki
kokoonnutaan
saunomaan syömään ja juomaan uudet perunat
koivunoksia luonnonkukkia taikojen tekoa
Suomen lippu saa liehua seuraavaan iltaan
keskikesän juhla säänjumala Ukon juhlana
aurinko ei laske lainkaan
sukupolvelta toiselle
luontoyhteys
Jälkimmäinen runo on tehty ns. Blackout-tekniikalla. Lähteenä on käytetty tätä artikkelia. Olen “mustannut” artikkelista sanoja ja jättänyt vain osan näkyviin ja siitä osasta syntyi tämä runo.
Hyvää juhannusta kaikille, olokeehan ihmisiksi!
– Taru –
Vastaa