Atena, 2026
Tukka hyvin on ilmeisesti feel good-genreä. Sujavasti kirjoitettua, mukavaa luettavaa.
Kampaaja Ilonan tytär on aikuistumassa ja muuttaa omilleen. Yhä silti äitiä – ja isää, Ilonan eksää Markusta – tarvitaan. Markuksesta puheen ollen, Ilonaa taitaa vanha suola janottaa. Eivätkä tunteet taida jäädä ilman vastakaikua. Siitäkään huolimatta, että Markuksella on vaimo ja kaksi nuorempaa lasta.
Ilona on vähään tyytyväinen, aina auttavainen keski-ikää lähestyvä nainen. Tytär on hänen maailmansa keskipiste. Naapureille hän on se, jolta voi aina kysyä apua. Taiteilija-äitiäänkin hän auttaa, vaikka väleissä onkin vähän kitkaa. Ilona on tottunut olemaan välittämättä omista tarpeistaan, omat hiuksensakin hän lyö laimin, vaikka muiden hiuksista pitääkin hyvän huolen. Hän ei oikein osaa odottaa eikä toivoa itselleen mitään. Vähän niin kuin eläisi vain muita varten.
Tyttären pois muutto kotoa ja samaan aikaan työpaikan remontista johtuva “pakkoloma” saa Ilonan pohtimaan elämäänsä ja valintojaan perusteellisesti. Oliko avioero aikoinaan virhe? Onko elämällä hänelle vielä jotain uutta annettavaa?
Tukka hyvin on kirjoitettu samanaikaisesti sekä lempeään että humoristiseen sävyyn. Melko epämiellyttävätkin ihmiset hieman pehmenevät lempeän kerronnan ansiosta. Erilaisten persoonien ja eri sukupolvien kohtaamisia on kuvattu tarkkanäköisesti, mutta edelleen samalla lempeydellä.
Kirjaa lukee hyvällä mielellä. Oikein sopivaa luettavaa Suomen kesään. Jos pidät kotimaisista ihmissuhderomaaneista ja arjen kuvauksesta feel good-otteella, tartu ihmeessä Tukka hyvin-kirjaan. Tuskin tulet pettymään. Ilonan seikkailuille jatko-osaa odotellessa.
– Taru –
Vastaa