Milka Luhtaniemi: Tauoton

Gummerus, 2026

Tauoton

Vaikka Tarun tapaan-blogi ei keskity vain yhteen aiheeseen, vaan poukkoilee epäammattimaisesti ja holtittomasti milloin kirjoihin, matkailuun, perhehoitoon tai pieniin kulttuuririentoihin, niin yhtä asiaa pidän itse kuitenkin kaikkein tärkeimpänä. Haluan pitää ääntä suomalaisesta runoudesta ja aforismeista. Ihan tavallisen lukijan näkökulmasta. Hartain toiveeni on, että joku joskus jossain löytäisi runouden tai aforismit näitä postauksia luettuaan. Runoja jo lukeville täältä löytyy varmasti ihan kelpo lukuvinkkejä. Yritän lukea monipuolisesti kotimaista runoutta ja aforismeja.

 

Tauoton on Milka Luhtaniemen toinen runokokoelma. Ja vaikka tämä kokoelma ei pääsekään Tarun lukemien runokirjojen Top kymppiin, niin se ei kyllä kerro mitään runoilijan tasosta, vaan lukijan. Tämä teos ja runoilijan esikoinenkin ovat nimittäin hyvin arvostettuja ja palkittuja. Minulla vain tuntui olevan vaikeuksia päästä runoihin sisälle. Alku oli kyllä hyvin lupaava:

 

“joskus välillämme tauoissa

on ihmisen tausta

joskus niissä talvehtii toinen”

 

Mutta jotenkin runot eivät minun mielessäni lähteneet hienosta kielestä huolimatta lentoon. Kyse saattaa ainakin osittain olla ihan niin yksinkertaisesta asiasta kuin runojen tai kokoelman rakenne. Itse pidän eniten rakenteesta, jossa jokainen runo on selvästi oma runonsa (vaikka ne ovatkin yhteydessä toisiinsa) ja runoilla on selvä alku ja loppu. Tässä kokoelmassa rajat tuntuivat välillä häilyvän.

 

Ymmärryksen puutteestani huolimatta lainaan Tarun tapaan tähän alle kokoelman runoista pätkiä, jotka pääsivät ihon alle:

 

“Eilen kastunut kevättakki

on jäänyt rennon nojailevaan muotoon.

Sen nukkaan tarttuneet pisarat

puhjenneet kuin suut.”

 

 

“Sinä olet mennyt

tai sinuun on mennyt

ääni

 

kuin olisit noussut hakemaan

Nopeasti

jotain mitä ei ehdi kertoa

jäljellä

hitaasti

vuotava kaiku.”

 

 

 

“Tulet pajukon läpi karanneena vaistoosi

vihellyksen jälkiä sotkuisissa hiuksissa.”

 

 

“Kokeilla joka päivä katoamista

on toista

kuin kokea joka päivä katoamista.”

 

Tämä viimeinen on hyvin aforistinen, vai mitä?

 

Pysy kanavalla, runoutta tihkuu sivustolle aika ajoin mutta säännöllisesti.

 

– Taru –

 


Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *