Gummerus Kustannus Oy, 2023

Kertomus kadonneesta isoisoisästä ja luovutettuun Karjalaan jääneistä

Korona-ajan alkupuolella toimittaja ja kirjailija Antti Järven setä pyytää Anttia selvittämään Antin isoisoisän – nimeltään myös Antti Järvi – kohtaloa. Antti Järvi jäi talvisodan päätyttyä kotiinsa Jaakkimaan muun perheen lähtiessä evakkoon. Hän pitää vielä vähän aikaa yhteyttä perheeseen kirjeitse, mutta jonkin ajan päästä hänestä ei kuulu enää koskaan mitään. Hänestä ei myöskään suvussa juurikaan puhuta, vaan asiasta ikään kuin häveten vaietaan.

Kiinnostuin kirjasta jo siksi, että myös minun (valitettavan vähän tuntemaani) sukuani on Jaakkimasta evakkoon lähtenyt ja asiaan liittyy myös vaikenemista ja häpeää – joskin todennäköisesti vähän eri syistä. Ja koska maailman tilanne on mikä on, ei tuonne rajan taakse pääse eikä edes huvita lähteä, vaikka jonain päivänä haluaisin ehkä kuitenkin astella esi-isieni asuttamalla maalla.

Kirjassa selvitetään Antin suvun tarinaa, mutta myös yleisemmin varsin vähälle huomiolle jäänyttä aihetta eli vapaaehtoisesti rajan taakse jääneitä suomalaisia ja heidän syitään jäämiselle ja elämänvaiheitaan. Tämä Finlandia-voittaja on tietokirja, mutta siinä on romaanimainen ote – jos näin voi sanoa. Se tekee teoksesta myös helposti luettavan ja pitää lukijan hyvin otteessaan.

Nuorempi Antti Järvi tekee tutkimuksiaan niin haastattelemalla omaa sukuaan, tutustumalla suvun säilyneeseen kirjeenvaihtoon, tutkimalla laajaa lähdeaineistoa ja lopulta myös vierailemalla tapahtumapaikoilla. Lukija pääsee hänen mukaansa – itsekin pystyin melkein kuvittelemaan itseni kävelemässä Jaakkiman vanhan kirkon raunioissa…

Lopulta Antille selviä totuus – tai ainakin osa siitä – isoisoisänsä kohtalosta. Samalla me lukijat opimme jotain vaietusta historiastamme. Antti Järvi nostaa kirjassaan esille myös teorian, jonka mukaan ihminen voi kantaa alitajuisesti kehossaan aiempien sukupolvien salaisuuksia. Itse uskon tähän vahvasti ja pystyn lähes konkreettisesti tuntemaan näiden salaisuuksien painavan taakan hartioillani.

Tämä on ensimmäinen blogissa arvioimani teos, jolle haluan antaa arvosanan ERINOMAINEN. Osittain se voi johtua siitä, että koen aiheen itselleni läheiseksi ja kiinnostavaksi, mutta toki Finlandia-ehdokkuus-ja palkinto kertovat teoksen arvostuksesta laajemminkin. Jokainen suomalainen voisi lukea tämän kirjan – toivon mukaan se auttaa meitä ymmärtämään hieman paremmin itseämme, omaa sukuamme ja kansaamme sekä ylisukupolvisia traumojamme. Yritetään myös ymmärtää heitä, jotka ovat viime aikoina joutuneet kotinsa ja ehkä myös rakkaansa jättämään.

Oletko jo lukenut tämän? Mitä pidit?

-Taru-