Helsingin kaupunginteatteri, Arena-näyttämö 16.4.2024
Ohjaus: Pentti Kotkaniemi
Näyttelijät: Martti Suosalo & Mika Nuojua
Yksi pitkäaikainen haaveeni toteutui lopultakin huhtikuussa 2024, kun pääsimme katsomaan Kiviä taskussa-teatteriesitystä Helsingin kaupunginteatterin Arena-näyttämölle. Näytelmä on ollut ensi-illassa Suomessa jo vuonna 2002. Pakkohan sen on olla hyvä, kun sitä edelleen vuonna 2024 esitetään loppuunmyydyille katsomoille. Eli odotukset olivat niin hurjan korkealla, että pelotti voivatko ne mitenkään täyttyä…
Kiviä taskussa eli Stones in His Pockets on alun perin irlantilainen tragikoominen näytelmä. Sen on kirjoittanut Marie Jones ja kantaesitys oli vuonna 1999 Belfastissa.
Näytelmän päähenkilöt ovat Charlie ja Jake, jotka ovat pestautuneet avustajiksi Hollywood-elokuvaan, jota kuvataan Irlannin maaseudulla. Heidän lisäkseen tapaamme näytelmässä myös muun muassa filmitähti-diiva Caroline Giovannin, dublinilaisen ohjausassistentti Simonin, pirtsakan ohjausassistentti Erinin ja skottilaisen henkivartija Jockin. Puhumattakaan paikallisista, kuten nuori Finn ja vanha Mickey (joka muuten on ollut avustajana jo Vaiteliaassa miehessä vuonna 1952).
Näytelmä etenee vauhdikkaasti – rooleja on viisitoista, mutta näyttelijöitä vain kaksi. Roolin vaihtoon ei mene aina sekuntiakaan. Katsojaa välillä aivan hengästyttää – näyttelijöitä vähemmän. Jopa hurjahkon tanssiosuuden jälkeen puhe luistaa pahemmin puuskuttamatta.
Näytelmä on ällistyttävä, samoin roolisuoritukset. Ensinnäkin, upeaa että tällainen näytelmä on kirjoitettu. Ja on hienoa, että se on löytänyt tiensä myös Suomeen ja nämä kaksi taitavaa herraa jaksavat sitä vuodesta toiseen meille esittää. Esitys selvästikin elää ajassa, mutta silti Irlanti on siinä käsin kosketeltavasti läsnä. Näyttelijät ovat myös koko esityksen ajan hienosti vuorovaikutuksessa yleisön kanssa.
Väliaikatarjoilu (skagenit ja jälkiruuaksi porkkanakakut) kruunasi hienon teatterikokemuksen. Entä täyttyivätkö odotukset? Kyllä ne täyttyivät – eivät ylittyneet (aika vaikeaa se olisi ollutkin) mutta täyttyivät. Esitys oli hieman erilainen kuin olin etukäteen kuvitellut. En nauranut niin paljon kuin etukäteen ajattelin (Luolamies on vielä tuoreessa muistissa), mutta ihailin suuresti, haukoin välillä henkeä ja pysyin herpaantumattoman tarkkaavaisena koko näytelmän ajan. Jos Sirkus Suosalo tulee Joensuuhun tämän näytelmän kanssa, ostan varmasti lipun – kyllä tämän mielelllään katsoo toisen ja miksei vaikka kolmannenkin kerran 😊
Nyt on Kiviä taskussa nähty. Mitä huikeaa teatterikokemusta suosittelisit minulle seuraavaksi?
-Taru-
Vastaa