Perhehoitoliitto järjesti tämän vuoden valtakunnalliset vertais-ja koulutuspäivät ikäihmisten perhehoitajille kansallismaisemissa Kolilla 24 – 25.4 2024. Eli ihan tässä meidän kotinurkilla. Päivät järjestettiin Break Sokos Hotel Kolilla.
Päivät alkoivat lempeästi keskiviikkona aamukahvilla. Meitä oli paikalla kolmisenkymmentä ikäihmisten perhehoitajaa eri puolilta Suomea – niin pitkäaikaista, lyhytaikaista ja kiertävää sekä sijaistuksia tekeviä perhehoitajia, pitkään toimineita ja äskettäin aloittaneita. Perhehoitajien lisäksi paikalla oli tietysti myös järjestävän tahon porukkaa, Perhehoitoliitosta Merja, Sanna ja Minni sekä heidän lisäkseen pari asiantuntijakouluttajaa.
Mitä kuuluu-ja esittäytymiskierroksen jälkeen syvennyimme Aijan johdolla tunnetaitoihin (näitähän ei voi koskaan ”opiskella” liikaa). Iltapäiväksi pääsimme ulos Kolin hienoon luontoon. Sivuhuomautuksena on todettava, että sää oli valitettavan huono, lumisateinen ja märkä. Kahden nuoren reippaan eräoppaan johdolla teimme Ukko-Kolin huipulle leppoisan kävelyretken, jonka aikana myös aistimme luontoa, teimme lempeitä hengitysharjoituksia, poistimme kehostamme ja mielestämme turhaa painolastia ja hengitimme sisään voimaannuttavia asioita. Tämä edellinen lause oli siis minun tulkintani retkestä 😊 Hyvin rauhoittava ja voimaannuttava kokemus joka tapauksessa.
Meitähän hellittiin koulutuspäivillä täysihoidolla, joten myöhemmin ohjelmassa oli vielä erinomainen illallinen.
Torstai-aamu alkoi tietenkin runsaalla hotelliaamiaisella, minkä jälkeen koko porukalla oli Teams-tapaaminen Hetkittäin-hankkeen työntekijöiden kanssa. He kertoivat meille digitaalisista osaamismerkeistä.
Tämän jälkeen syvennyimme työpajoissa perhehoidon ja perhehoitajien turvallisuuteen useasta eri näkökulmasta. Pohdimme aihetta sosiaalisen turvallisuuden, fyysisen turvallisuuden, psykologisen turvallisuuden sekä elinkeinon turvallisuuden näkökulmista. Erittäin hedelmällistä ja monipuolista keskustelua! Perhehoitoliiton työntekijät jatkojalostavat näitä ryhmätöidemme tuotoksia myöhemmin.
Lounaan jälkeen Juhani kertoi meille luontoyhteydestä ja aisteista varsinkin muistisairaiden näkökulmasta.
Ennen lähtökahveja ja kotimatkaa kävimme yhdessä läpi edellisenä päivänä kerättyjä perhehoitajien huolenaiheita ja voimavaroja.
Kaiken ”virallisen” ohjelman lisäksi vapaamuotoinen vertaistuki ja keskustelut ovat todella tärkeä osa näitä päiviä. Meillä perhehoitajillahan ei yleensä ole työyhteisöä, vaan olemme aika yksin (tai kaksin, niin kuin esimerkiksi me), joten keskustelut vertaisten kanssa ovat kultaakin kalliimpia. Ja koska me huolehdimme työksemme muista, niin on luksusta päästä välillä itse valmiin pöydän ääreen 🙂
Minun täytyy kyllä todeta että perhehoitajien ja perhehoidon parissa työskentelevien yhteisössä on jotain sellaista hienoa, mitä en ole vielä koskaan aiemmin mistään muusta porukasta tai organisaatiosta löytänyt. Kuten Perhehoitoliiton toiminnanjohtajakin sanoi, tässä porukassa on valtava määrä rakkautta. Monesta perhehoitajasta huokuu positiivista itseluottamusta, mikä ehkä kertoo siitä, että he ovat tyytyväisiä olemiseensa ja tekemiseensä ja paikkaansa maailmassa. Siinäpä totisesti tavoitetta minullekin.
Ihan ensimmäisessä blogipostauksessani muuten kerroin ikäihmisten perhehoidosta. Voit käydä lukemassa sen täältä.
-Taru-
Vastaa