Minulla on ollut aina ongelmallinen suhtautuminen hunajaan. Innostun siitä aika ajoin. Esimerkiksi viime vuonna innostuin kovasti luettuani vatkatusta hunajasta. Se näyttikin hienolta, mutta se maku… Hunajan maussa on jotain, mikä maistuu minun suussani pahalta. Sekään ei estä minua aika ajoin haaveilemasta mehiläisten kasvatuksesta (ampiaisten pistoille allerginen siippani torppaa nämä haaveet yleensä alkumetreillä).
Eräiden mutkien kautta meille kulkeutui tässä taannoin purkillinen Mantsisen luomuhunajaa – made in Pohjois-Karjala, Värtsilä. Puoliso ihastui siihen kovin ja yllytti minuakin maistamaan. Lopulta suostuin pitkin hampain pikkuisen maistamaan. Odotin taas sitä pahaa makua. Mutta tämäpä hunaja maistuikin ihan erilaiselta, kuin mikään muu aiemmin maistamani hunaja. Se oli todella herkullista! Johtuuko se luomusta vai mistä, en tiedä, mutta 10 purkkia lähti tilaukseen.
Meillähän on ikäihmisten perhekoti ja joka päivä päiväkahvilla on tarjolla kahvileipää. Yleensä gluteenitonta ja melkein aina itse leivottua. Sokeria kuluu taloudessamme yllättävän suuria määriä. Olenkin jo tovin miettinyt, josko edes osan sokerista voisi korvata terveellisemmällä hunajalla. Luin, että enintään puolet leivontareseptin sokerista voisi korvata hunajalla. Tänään sitten kokeilin tätä ensimmäistä kertaa. Kyseessä oli luottoleivonnaiseni kardemummakakku (sen ohje löytyy täältä), korvasin ohjeen sokerimäärästä yhden kolmasosan. Lopputulos oli oikein onnistunut, ei ainakaan yhtään huonompi, kuin alkuperäinen versio.
Ajattelin pikkuhiljaa laajentaa kokeiluja muihinkin luottoresepteihin. Mielelläni otan kaikki vinkit vastaan aiheesta hunajan käyttö leivonnassa. Tuumin tässä vielä, että mitenköhän hunaja sopisi vispipuuroon? Sitäkin meillä tehdään usein – useinmiten puolukasta, välillä myös kuivatuista aprikooseista tai raparperista. Onko sinulla paljon kokemusta hunajan käytöstä leivonnassa tai ruuanlaitossa?
-Taru –
Vastaa